Muualta parisen vuotta sitten Puolan pääkaupunkiin muuttaneen Gollin on pakko asua jatkossakin vapailta markkinoilta hankkimastaan asunnossa, sillä hänellä ei ole vieläkään oikeutta anoa kunnallista tai osuuskunnallista vuokra-asuntoa.

– Joudun yhä rehkimään kahdessa työssä pystyäkseni maksamaan säännöllisesti vuokrani, hän kertoo viihtyisässä miniyksiössään.

Vuokra repäisee lähes puolet Gollin päätyöstä saamasta kuukausipalkasta.

Asuntovuokrat voivat olla vapailla markkinoilla neljä tai jopa viisi kertaa kalliimpia kuin osuuskunnan tai kunnan huoneistossa.

Maria Goll haaveileekin yhä pääsystä Varsovan kaupungin vuokralaiseksi, sillä se antaisi asumisturvan useiksi vuosiksi eteenpäin.

Valtaosa puolalaisista asuu halvahkoissa sosiaalisissa vuokra-asunnoissa, joista on kuitenkin yhä arviolta 1,5 miljoonan vaje 40:n miljoonan asukkaan maassa.

Puolassa on meneillään voimistuva kehitys, jossa perheet ovat yhä enemmän muuttamassa vuokra-asunnoista omaan huoneistoon siitäkin huolimatta, että asuntokorot ovat rutkasti korkeampia kuin esimerkiksi Suomessa.

Kovan rahan asuntojen osuus Puolan asuntorakennuskannasta on kasvanut kysynnän myötä roimasti viime vuosina suhteessa osuuskunnallisiin ja kunnallisiin, joiden tuotanto on vajonnut pohjalukemiin.

Asuntotuotannon vuosivauhti Puolassa on miltei kaksinkertaistunut 1990-luvun puolivälistä, ja vuonna 2003 valmistui runsas 170 000 huoneistoa.

Kehitys asuntomarkkinoilla on lähtenyt valitettavasti kulkemaan kehnoon suuntaan, sillä käyttöön otettujen huoneistojen määrä romahti kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla verrattuna samaan ajanjaksoon vuonna 2003.

Matti Hoviseppä
Varsova