vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Vuokra-asumisen idylli,
mutta omaan tekee mieli

pi-nu.gif (132 bytes) Vilkas lähiö täynnä lapsia

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Tomi Vastamäki (28 v.) ja Sanna Marjamäki (23 v.) asuvat Porin Reposaaressa. Yhteiselo alkoi monen muun reposaarelaisen nuoren parin tapaan "Pirtulinnassa", 1930-luvulla rakennetussa 10 yksiön muodostamassa yhteisössä.

Tomi Vastamäki ja Sanna Marjamäki sekä lapset Kasper ja Julie nauttivat kesäpäivistä vanhan puutalon pihamaalla. Foto: JUHA SINISALO– Huone, keittiö ja yhteissauna, kyllä se silloin riitti.

Mutta ei pitkään. Perheen kasvu vaati avarampia tiloja. Muutto oli edessä.

– Muutimme ensin läheiseen neljän huoneen ja keittiön rivitaloasuntoon. Tilaa oli, mutta sai siitä maksaakin. Vuokra oli 450 euroa.

Äidin hoitaessa lapsia kotona on elannon hankkiminen jäänyt pääasiassa talon isännän harteille. Tomi Vastamäki on toiminut seitsemän vuotta hitsaajana Mäntyluodon öljynporauslauttatyömaalla.

– Kaikin puolin tuulinen paikka. Öljyn hinta ratkaisee tilausten määrän. Nyt juuri menee jälleen lujaa, mutta välillä on ollut hiljaisempaa. Lomautusten aikana on luonnollisesti taloudellisestikin tiukempaa.

Kesällä 2002 perhe pääsi kaupungin vuokra-asuntoon, 1900-luvun alussa rakennettuun neljän huoneiston puutaloon. Vuokrakin on kohtuullinen 74 neliön asunnosta: 288,69 euroa kuukaudessa plus sähkö.

– Eihän tässä kaikki ole ihan viimeisen päälle, ovista ja ikkunoista vähän vetää. Mutta tämä miljöö. Iso piha ja meri lähellä, aivan kuin omakotitalossa asuisi.

– Ainoa, mikä vähän hirvittää, on toiseen kerrokseen johtavat portaat. Miten nuo mukulat niissä selviävät.

Julie (4 v.) ja Kasper (11 kk.) kuitenkin nauttivat mahdollisuudesta leikkiä ulkona ja vanhemmatkin vakuuttavat olevansa tyytyväisiä nykyiseen asuntoonsa ja vuokra-asumiseen. Mutta...

– Oma on kuitenkin haaveena. Saisi rakentaa ja sisustaa itsensä näköisen. Täällä ei voi tehdä ihan kaikkea, mitä haluaa.

– Siis sitten, kun pörssi antaa myöden.

Martti Suuriniemi

 

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Vilkas lähiö täynnä lapsiaalkuun

Kokooja Minna Kaaja asuu kahdeksanvuotiaan Teija-tyttärensä ja Tepi-koiransa kanssa Joensuun Rantakylässä. Kaajat ovat asuneet tässä Joensuun vanhimmassa lähiössä parisen vuotta. Kaupungin 60-lukulaiset kerrostalot korjattiin perusteellisesti 90-luvun lopulla.

Keittiön ikkunasta avautuu iso piha istutuksineen ja leikkivälineineineen. Pihan toisella puolella on toinen kerrostalo. Asunnossa on 59,5 neliötä kahdeksi huoneeksi ja keittiöksi jaettuna. Vuokraa on maksettava 432 euroa.

Pihan toista sivua rajaa huoltorakennus, jossa sijaitsevat pesutuvat ja saunat.

– Pesutupaa saa käyttää ilmaiseksi, ja minä pesenkin meidän pyykit siellä. Oma saunavuoro meillä on kerran viikossa ja lisäksi viikolla on lenkkisaunan nimellä kulkeva miesten ja naisten yleinen vuoro.

Minna ja Teija ovat viihtyneet hyvin. Minnalla on nelisen kilometriä matkaa työpaikkaansa Abloylle. Työmatka sujuu mukavimmin pyörällä, talvisaikaan kovilla pakkasilla myös kimppakyydillä. Teijan kouluun on vain pari sataa metriä.

Pihassa on muitakin lapsia, joten kavereita löytyy. Rantakylän ostoskeskuksen tuntumassa muutaman sadan metrin päässä on myös hyvät palvelut terveyskeskuksesta erikoisliikkeisiin. Pankkikin löytyy, samoin KELA:n toimisto ja onpa rantakyläläisillä oma kirkkokin.

– Asukastoiminta täällä on myös vireää. Ihan pihapiirin tuntumassa on myös asukastupa Soroppi, jossa on nettipiste sekä kerhotoimintaa kaikenikäisille. Myös omassa pihassa olemme järjestäneet lapsille leikkejä ja mm. maalausta, Minna Kaaja kehuu.

Kun Teijan mummokin asuu lähellä, Minna Kaaja ei haikaile muualle, vaikka Kemiössä lapsuutensa viettäneenä hän onkin tottunut maalaismaisempaan ympäristöön. Toisaalta jo 13 vuotta joensuulaisena on juurruttanut saaristolaisen vakaasti mantereelle.

Johanna Westersund

Palkkatyöläinen 1.9.2004 nro 7/04

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)