
Vuokra-asumisen
idylli,
mutta omaan tekee mieli
Vilkas lähiö
täynnä lapsia
Tomi Vastamäki (28
v.) ja Sanna Marjamäki (23 v.) asuvat Porin Reposaaressa. Yhteiselo alkoi monen
muun reposaarelaisen nuoren parin tapaan "Pirtulinnassa", 1930-luvulla
rakennetussa 10 yksiön muodostamassa yhteisössä.
Huone, keittiö ja yhteissauna, kyllä se
silloin riitti.
Mutta ei pitkään. Perheen kasvu vaati avarampia tiloja. Muutto oli edessä.
Muutimme ensin läheiseen neljän huoneen ja keittiön rivitaloasuntoon. Tilaa
oli, mutta sai siitä maksaakin. Vuokra oli 450 euroa.
Äidin hoitaessa lapsia kotona on elannon hankkiminen jäänyt pääasiassa talon
isännän harteille. Tomi Vastamäki on toiminut seitsemän vuotta hitsaajana Mäntyluodon
öljynporauslauttatyömaalla.
Kaikin puolin tuulinen paikka. Öljyn hinta ratkaisee tilausten määrän. Nyt
juuri menee jälleen lujaa, mutta välillä on ollut hiljaisempaa. Lomautusten aikana on
luonnollisesti taloudellisestikin tiukempaa.
Kesällä 2002 perhe pääsi kaupungin vuokra-asuntoon, 1900-luvun alussa rakennettuun
neljän huoneiston puutaloon. Vuokrakin on kohtuullinen 74 neliön asunnosta: 288,69 euroa
kuukaudessa plus sähkö.
Eihän tässä kaikki ole ihan viimeisen päälle, ovista ja ikkunoista vähän
vetää. Mutta tämä miljöö. Iso piha ja meri lähellä, aivan kuin omakotitalossa
asuisi.
Ainoa, mikä vähän hirvittää, on toiseen kerrokseen johtavat portaat. Miten
nuo mukulat niissä selviävät.
Julie (4 v.) ja Kasper (11 kk.) kuitenkin nauttivat mahdollisuudesta leikkiä ulkona ja
vanhemmatkin vakuuttavat olevansa tyytyväisiä nykyiseen asuntoonsa ja vuokra-asumiseen.
Mutta...
Oma on kuitenkin haaveena. Saisi rakentaa ja sisustaa itsensä näköisen.
Täällä ei voi tehdä ihan kaikkea, mitä haluaa.
Siis sitten, kun pörssi antaa myöden.
Martti Suuriniemi
Vilkas lähiö täynnä lapsia
Kokooja Minna Kaaja asuu kahdeksanvuotiaan Teija-tyttärensä ja
Tepi-koiransa kanssa Joensuun Rantakylässä. Kaajat ovat asuneet tässä Joensuun
vanhimmassa lähiössä parisen vuotta. Kaupungin 60-lukulaiset kerrostalot korjattiin
perusteellisesti 90-luvun lopulla.
Keittiön ikkunasta avautuu iso piha istutuksineen ja leikkivälineineineen. Pihan
toisella puolella on toinen kerrostalo. Asunnossa on 59,5 neliötä kahdeksi huoneeksi ja
keittiöksi jaettuna. Vuokraa on maksettava 432 euroa.
Pihan toista sivua rajaa huoltorakennus, jossa sijaitsevat pesutuvat ja saunat.
Pesutupaa saa käyttää ilmaiseksi, ja minä pesenkin meidän pyykit siellä.
Oma saunavuoro meillä on kerran viikossa ja lisäksi viikolla on lenkkisaunan nimellä
kulkeva miesten ja naisten yleinen vuoro.
Minna ja Teija ovat viihtyneet hyvin. Minnalla on nelisen kilometriä matkaa
työpaikkaansa Abloylle. Työmatka sujuu mukavimmin pyörällä, talvisaikaan kovilla
pakkasilla myös kimppakyydillä. Teijan kouluun on vain pari sataa metriä.
Pihassa on muitakin lapsia, joten kavereita löytyy. Rantakylän ostoskeskuksen
tuntumassa muutaman sadan metrin päässä on myös hyvät palvelut terveyskeskuksesta
erikoisliikkeisiin. Pankkikin löytyy, samoin KELA:n toimisto ja onpa rantakyläläisillä
oma kirkkokin.
Asukastoiminta täällä on myös vireää. Ihan pihapiirin tuntumassa on myös
asukastupa Soroppi, jossa on nettipiste sekä kerhotoimintaa kaikenikäisille. Myös
omassa pihassa olemme järjestäneet lapsille leikkejä ja mm. maalausta, Minna Kaaja
kehuu.
Kun Teijan mummokin asuu lähellä, Minna Kaaja ei haikaile muualle, vaikka Kemiössä
lapsuutensa viettäneenä hän onkin tottunut maalaismaisempaan ympäristöön. Toisaalta
jo 13 vuotta joensuulaisena on juurruttanut saaristolaisen vakaasti mantereelle.
Johanna Westersund
Palkkatyöläinen
1.9.2004 nro 7/04 |