Valtiolla on palkkalistoillaan enää puolet eli 123 000 henkeä viime vuosikymmenen alun väestä. Postista, Telestä, VR:stä ja rakennushallituksen siivouksesta tehtiin yhtiöt 1990-luvulla ja sama latu odottaa tielaitosta nyt.

Seuraavaksi lahtipenkkiin joutuvat puolustusvoimien yksiköt, joista on määrä siivota tuoreen puolustusselonteon mukaan 1 200 työpaikkaa vuoteen 2012 mennessä.

Hallituksen hajasijoitussuunnitelma veisi pääkaupunkiseudulta kymmenessä lähivuodessa maakuntiin 7 000 valtion keskushallinnon tukitehtävien työpaikkaa ja toinen mokoma jäisi eläkeläisten jäljiltä täyttämättä.

Olkoonkin, että kukkaron nyörejä kiristetään rahaministeriössä, mutta armeija näkyy viehättyvän minivaltiosta perusteellisemmin kuin yövartijagurut, rautarouva Thatcher ja minarkisti Milton Friedman konsanaan.

Sen sijaan että armeija vahtisi tiukasti omaa tonttiaan ja 17 000 hengen työvoimaansa, se panee paremmaksi kuin minivaltion ajajat ja aikoo savustaa riveistään ulos suuren osan 3 500 siviilityöntekijästään.

Viivaa kylkeen

Puolustusselonteko sanoo, että väen vähennys liittyy armeijan "virtaviivaistamiseen".

Paperi ilmoittaa, että puolustusvoimien materiaalilaitoksen rationalisointia jatketaan ja toiminta sopeutetaan vastaamaan kriisiajan joukkojen määrää ja huoltotarvetta.

Varikoita ja laitoksia yhdistämällä luodaan vahvoja järjestelmävarikoita. Tarpeettomiksi jäävistä alueista ja kiinteistöistä luovutaan. Osa toiminnoista tuotetaan jatkossa kumppanuuden kautta – siis omasta väestä luopumalla.

– Niistettävistä 1 200 työpaikasta ehkä kolmannes osuisi materiaalilaitokseen, jossa meidän armeijaväkemme pääosin työskentelee, sanoo Valtion ammattiliiton VAL:n sopimussihteeri Jorma Viiala.

Kumppani kainaloon

Armeijan marssia tukevien tehtävien ulkoistamisen puolustushallinto puki pari vuotta sitten kumppanuusohjelman kaapuun.

Liikkeelle lähdettiin 1980-luvun Englannin tilaaja–tuottaja –mallilla, jossa julkispalvelut ostetaan mahdollisimman tarkkaan yksityisiltä siviilifirmoilta.

Kumppanuutta armeijan papereissa perusteltiin mm. sillä, että puolustusvalmius on sitä parempi, mitä useampi siviilimonttööri osaa sotakoneita korjata.

Ohjelmaan otettiin mukaan kaikki armeijan tarvitsemat tukipalvelut: korjaamot, kuljetukset, ruokahuolto, talous- ja tietohallinto, terveydenhoito ja vaatehuolto ja ulkoistamista ryhdyttiin kokeilemaan piloteissa eri puolilla maata.

Nyt parin vuoden kumppanuuden jälkeen lennokkaimpien liberaalien ulkoistusinto on jäähtynyt ja useita tukitehtäviä, kuten ruokahuoltoa sekä palkka- ja tietohallintoa on päädytty kehittämään lähinnä omalla palvelukeskusmallilla.

VAL:n Viialan mukaan ruokapuolen henkilöstö, noin 850, pitää keskushanketta kelvollisena, koska sillä ei käytännössä sotketa joukko-osastoissa toimivien 24 keittiön kattiloita. Vajaat sata lähinnä hallinnon työpaikkaa keskittäminen olisi kuitenkin syömässä.

– Taloushallinnon keskuskokeilu Hämeenlinnan seudulla kuuluu sen sijaan takkuavan. Ainakaan työntekijöiden palkanmaksu yhdeltä luukulta ei näytä sujuvan, kun oikeita kesälomarahoja sai odottaa syyskuulle saakka, Viiala tietää.

Pukutehdas pois

Vaate- ja terveydenhuollossa sekä korjaamo- ja kuljetuspalveluissa ulkoistajien hanska tuntuu pitävän paremmin.

Valtion pukutehdas VPU päätettiin lopettaa elokuussa ja tuotanto päättyy, ellei jatkajaa nopeasti ilmaannu, joulukuun puolivälissä. Työttömäksi jää satakunta naista, joista puolet ompelijoita.

Vielä muutama vuosikymmen sitten VPU tarjosi työtä liki 400 hengelle ja ompeli kaikki virkapuvut niin kenraaleille kuin konnareillekin ja kaupan päälle vielä armeijan siviiliväen työvaatteetkin.

Nyt virkapuvut hankitaan mistä milloinkin ja suojavaatetuksessa aiotaan siirtyä vuokratekstiilipalveluun. Nelivuotinen vuokrakokeilu alkoi tämän vuoden alussa Lindströmin pesulan kanssa.

Sotilaslääketieteen keskus on jo päätetty perustaa Lahteen ja se aloittaa 2006. Keskuksen "strategisena kumppanina" toimii Päijät-Hämeen keskussairaala. Helsingin Tilkan sotilassairaalan lopetetaan ja puolustusvoimien tarvitsema erikoissairaanhoito ostetaan lähimmältä keskussairaalalta. Ratkaisu heikentää armeijan palkollisten työterveyshoitoa.

Reilut sata Tilkan 250 työntekijästä saisi jatkaa Lahden keskuksessa, muille luvataan järjestää erilaisia "toimenpiteitä", jotta pois potkittavien määrä jäisi mahdollisimman vähiin.

Akku latautuu

Kumppanuushankkeiden pääpommi kytee kuitenkin armeijan korjaamoilla ja kuljetuksissa. Niiden pilotit on kytketty yhteen valtakunnalliseksi kunnossapidon Akku-projektiksi ja laajennettu sitä taannoin vielä vuokravaatekokeilullakin.

Jo puolustusselonteosta voi päätellä, että armeijan materiaalilaitoksen alaisten varikoiden ja laitosten saneeraus tulee jatkumaan. Sieltä revitään myös kumppanuusohjelmalla tavoiteltavien 10–15 prosentin säästöjen pääosa.

Akku-hankkeen pohjapapereissa sanotaan suoraan, että kunnon niistot saadaan aikaan vain "perusteellisella valtakunnallisella ulkoistuksella sekä suorittavan työn ja hallinnon resursseista ja niiden kustannuksista luopumalla".

Jäljellä armeijalla on vielä 13 varikkoa ja pari tutkimuslaitosta, joissa työskentelee yhteensä noin 1 200 henkeä. Palkollispäistä laskien suurimmat varikot on sijoitettu Haapajärvelle, Lievestuoreelle, Kuopioon, Hämeenlinnaan, Nokialle ja Toivakkaan.

VAL:n Viiala sanoo, että jos spesiaalipalveluita nyt tuottavat varikot ulkoistetaan, niistä tulee kilpailun puutteessa monopoleja. Hän huomauttaa myös, että varikoiden alasajo tarkoittaisi valtion töiden negatiivista alueellistamista.

Tankki tyhjäksi?

Kuka tai ketkä varikoiden tuleviksi isänniksi käyvät, on tietysti kiinnostava ja huhuja siivittävä kysymys – eikä vähiten Hämeenlinnan kyljessä, panssarivarikolla.

Parolan peruskallioon parikymmentä vuotta sitten louhituissa, valtion Senaattikiinteistöjen omistamissa luolissa korjataan ja huolletaan armeijan kaikki panssarivaunut ja iso osa Pasi-autoista. Varikolla käy töissä 160 henkeä.

Kun 60 asentajan pääluottamusmieheltä Esa Kukkoselta kysyy, korjataanko saksalainen 50 tonnin Leopard-vaunu piankin Mersun Hämeenlinnan merkkikorjaamossa, miehen pää pyörii pitkään.

– Sitä työtä ei saada ikinä yksityisellä puolella kannattavaksi. En usko, että halukkaita panssareita korjaamaan ja huoltamaan edes on, mutta Pasien työt varmaan kelpaisivat.

Kukkosen mukaan panssariremontti ei ole mitään autonasennusta, vaan vaatii hyvinkin erikoistunutta taitotietoa. Yksin raskaiden vaunujen kuljetukset yleisillä teillä on iso ongelma, hän sanoo.

– Me korjaamme täällä vaunut kokonaispakettina, emmekä jätä hommia vain tilattuihin töihin. Pystymme joustamaan hyvin myös kiireellisissä tehtävissä.

Parolan 120-metrisen pääluolan korjauspaikoille sopii kerralla kahdeksan tankkia, jotka vedetään kallion uumeniin kuormurin lavetilla. Varikolla on erikseen myös tykki- ja elektroniikkaosastot, joita työllistävät varsinkin Parolaan vuosi sitten tulleet Leopard-vaunut.

Kukkonen uskoo, että ainakin asentajaporukka tulee yhtenä joukkona vastustamaan ulkoistusta, jos siihen aiotaan ryhtyä.

– Ja tuskin tästä kysymyksestä varikon johdonkaan kanssa riitaa saadaan syntymään, kun on totuttu hyvissä väleissä pitkään elämään, sanoo 17 vuotta vaunuasentajana varikolla työskennellyt Kukkonen.

Eero Kosonen
kuva Patrik Lindström