Tällä mallilla on perinteisesti tyydytetty kaikkien tarpeet milteipä kehdosta hautaan. Pohjoismaiden ulkopuolella julkiset palvelut ovat käsittäneet lähinnä teitten kunnossa pitoa ja sähkö- ja vesilaitosten pyörittämistä.

– Etelä-Euroopan maissa julkiset palvelut ovat olleet enimmäkseen näitä edellä mainittuja. Terveyden- ja vanhusten hoito ja muu ihmistyö ovat usein kuuluneet katolisen kirkon tai joidenkin järjestöjen hoteisiin, sanoo Peussa.

– Pohjoismaiden samankaltaisuus kunnallisten palvelujen tuottamisessa antaa mahdollisuudet vertailla kokemuksia ja ottaa oppia myös toisten virheistä. Meille on tullut myös samoihin aikoihin tämä yksityistämis- ja ulkoistamisbuumi.

Peussan selvityksen mukaan kotimaassa yksityistämisaallon taustalla on 1990-luvun syvä lama, jolloin julkisen sektorin osuus BKT:stä nousi 60 pros. tuntumaan. Poliittisessa keskustelussa siitä tehtiin kansantalouden ongelmien suurin syntipukki. Toinen yksityistämiseen ja ulkoistamiseen johtanut keskeinen syy oli "ajan henki," joka vaati julkisen sektorin uudistamista. Sen taustalla vaikutti uusliberalistinen ajattelu, joka korosti liike-elämän roolia palvelujen tuottamisessa.

Peussa sanookin, että uusliberalistisen ajattelun tai thatcherismin vallatessa alaa liike-elämän etu asettui kansalaisyhteiskunnan tarpeiden edelle.

Suomen liityttyä EU:hun tuli myös meitä koskemaan julkisten hankintojen kilpailuttamisdirektiivi. Sen ymmärtämiseen liittyy Peussan mielestä monia väärinkäsityksiä.

– Kilpailuttaminen tarkoittaa sitä, että jollekin työlle etsitään tekijä. Sen pitäisi olla vain menetelmä, mutta liian usein sitä pidetään jo ratkaisuna, eikä kaikkia prosessiin liittyviä asioita oteta huomioon.

Tutkimusassistentti Suvi Savolainen selvitti jokin aika sitten Ruotsin sosiaali- ja terveyssektorin palveluiden yksityistämistä. Vaikka maiden välillä on eroja, pitää Peussa tärkeänä, että naapurimaan kokemuksia hyödynnetään.

Selvityksen mukaan yksityistämisestä ja ulkoistamisesta on Ruotsissa sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Työntekijöiden kannalta merkittävintä on ollut henkilöstömäärien vähentäminen, mistä on seurannut työtahdin koventumista ja työmäärien lisääntymistä. Työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan asioihin on usein hävinnyt yksityistämisen jälkeen. Sopimustilanne on tullut hajanaisemmaksi ja työehtosopimukset ovat heikentyneet yksityistettäessä.

Toisaalta yksityistäminen on jossain tapauksissa lisännyt työntekijöiden vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Ruotsissa on myös huomattu, ettei yksityistäminen tai ulkoistaminen ole saanut aikaan todellista kilpailua lukuisine eri palvelujen tuottajineen. Monesti kehitys on johtanut vain muutaman suuryrityksen, usein monikansallisen, hallitsemiin markkinoihin.

Yksityistäminen on herättänyt Ruotsissa paljon keskustelua ja asian ympärillä on leiskunut voimakkaita tunteita.

Myös Peussa pitää julkisen sektorin palvelujen yksityistämistä ja ulkoistamista etenkin ihmistyössä perustavaa laatua olevana mullistuksena, johon täälläkin liittyy paljon intohimoja. Kun esim. vanhusten hoito rakennetaan erilaisista palveluista, jolloin joku siivoaa ja joku tuo ruuan, eikä tiedetä enää, kuka vastaa kokonaisuudesta, niin silloin on murentunut koko hyvinvointiyhteiskunnan idea.

Ruotsissa kunta-alan ammattiliitto Kommunal on jo asettanut tavoitteekseen, että 80 pros. kunnallisista palveluista tulee tuottaa julkisesti ja vain 20 pros. kilpailuttaa. Muutoin poliittinen järjestelmä ei voi kontrolloida laatua tai ihmisten tarpeiden mukaista palvelua.

Hilkka Jukarainen

Blairin ja liittojen suhteet ovat olleet kitkaiset yli vuoden verran. Metallin Amicus sai uuden vasemmistolaisemman pääsihteerin, joka on vieroksunut Blairin poliittista kieltä liian markkinahenkisenä. Julkisliitot Unison ja GMB inhoavat pääministerin halua työntää yksityisyritteliäisyyttä julkiselle sektorille. Blairin keppihevonen, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö, kismittää myös kuljetusalaa.

Brittityöntekijöillä on vähemmän lomaa ja he tekevät pitempiä työviikkoja kuin työntekijät useimmissa muissa EU-maissa. EU valittaa, etteivät britit edes noudata sovittua maksimityöaikaa, 48 tuntia viikossa. Täällä ei siis työajan pidentäminen voisi tulla kysymykseenkään niin kuin Ranskassa tai Saksassa lisäpalkalla tai ilman.

Tasa-arvoa ulkoistetuille

Blairin toinen suuri myönnytys liitoille on lupaus julkispalveluita tuottavien työntekijöiden tasa-arvon toteuttamisesta olivat nämä sitten julkisen tai yksityisen työnantajan leivissä. Jos julkisalojen palveluja ulkoistetaan ja yksityistetään, yksityisten pestiin joutuvien työntekijöiden on saatava samat edut kuin julkisen sektorin palkollisilla on. Kun konservatiivihallitukset aikanaan ulkoistivat julkispalveluita, monien työntekijöiden palkat ja edut romahtivat.

Ay-liike haluaa ottaa esiin myös tasa-arvon. Naisten ja miesten palkkaerot samasta työstä ovat yhä suuret. Hallitus asettaa liittojen myötävaikutuksella komitean tutkimaan asiaa.

Työantajan suosikki on tutkimuksen mukaan nykyään alle 45-vuotias valkoinen mies, mikä näkyy selvästi palkoissa. Tutkimuksessa näkyy myös ikärasismi: alle 45-vuotiaat nauttivat täällä jo keskimäärin parempia palkkoja miltei kaikilla aloilla kun vanhemmat.

Vastineeksi myönnytyksistään pääministeri toivoo liitoilta aktiivista vaalityötä. Mistään muualta hän ei ilmeisesti sitä enää saakaan, sillä työväenpuolueen jäsenistö hupenee hupenemistaan. Jäljelle jääneet parisataa tuhatta ovat Irakin sodan takia passiivisia ja kenties haluttomia tekemään vaalityötä.

Britannian talous on hyvin hoidettu. Kasvu on viime vuosina ollut kovempaa kuin muissa länsimaissa. Lamoista on päästy, meno on ollut tasaista ja työllisyystilanne hyvä, kiitos hallituksen keynesiläisen suhdannetasauspolitiikan.

Eeva Lennon
Lontoo