Kun "tukitöitä" ulkoistetaan, ne ostetaan yleensä
alihankkijalta. Vuokrafirmojen palkollisilla paikataan ruuhkahuippuja ja sairaslomia
ainakin teoriassa. Ulkoistamisen temppupaletti ei kuitenkaan tähän rajoitu, vaan
yritykset ja myös julkisalat ostavat ulkoa äärimmillään jopa tulevaisuuden
nuottinsakin.
Ay-liikkeelle viipaloitu tuotanto on iso edunvalvonta- ja järjestöongelma ja
siksi työnantajat sitä usein harrastavatkin. Työmaat muutetaan hollintalleiksi, joiden
kaikista ovista vetää ja joissa vastaan ramppaa outoja naamoja yhtenä nuorana kuka
puskuri- kuka joustotyöläisenä.
Ulkopuolisen työvoiman käyttö on kasvattanut edunvalvontaan eräänlaisen
ruostevyöhykkeen, jolla työehtojen valvonta hoipertelee ja keinottelu on
jokapäiväistä.
Sekä alihankinta- että vuokratyömääräyksissä on SAK:n vastaavan lakimiehen Jorma
Rusasen mukaan pitkä liuta kovia kehittämiskohteita, joita pitäisi kyetä
edistämään jo seuraavalla sopimuskierroksella. Niitä ovat mm. ulkopuolisen työvoiman
käytön säätely, työehtovalvonnan tehostaminen, rikkomusten tiukempi kriminalisointi,
työn tilaajan vastuu ja ammattiliittojen kanneoikeus.
Työn järjestely isäntävallan ydintä
SAK:n lähtökohta on edelleen se, että pysyvä työ tehdään pysyvällä
henkilökunnalla. Jos ulkopuolista tai määräaikaista väkeä tarvitaan, sen käytöstä
ei voi seurata uhkia vakinaisten työehdoille.
Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia laki- ja sopimusmääräyksiä on vatkattu
useissa tes-neuvotteluissa ja vatkataan tänäkin syksynä. Joitakin alakohtaisia
edistysaskeleita on onnistuttu harppaamaan, mutta kun töiden organisoinnissa on kyse
isäntävallan ytimistä, Eteläranta on pysynyt tylynä laajemmille uudistuksille.
Sekä alihankinta että vuokratyö tunnettiin SAK:n ja teollisuuden yleissopimuksessa
jo 1969. Paperi uusittiin 1997. Alihankinnasta sopimus sisältää lähinnä hurskaita
toiveita, mutta rajaa sentään vuokratyön ruuhkahuippujen tasaamiseen ja sellaisiin
erikoistilanteisiin, joissa omalla väellä ei pärjätä. Määritellyksi tulee myös
epäterve työvoiman vuokraus.
Paitsi teollisuuteen, palkolliset ovat saaneet ulkopuolisen työvoiman käyttöä
koskevia pykäliä myös kunnan ja valtion virka- ja työehtosopimuksiin. Sen sijaan
paisuvan yksityisen palvelualan työnantajat ovat vastustaneet sääntöjä tiukasti.
Liitot suitsivat alihankintaa
Muutamissa teollisuuden sopimuksissa on kyetty puristamaan pelisäännöt myös
alihankinnalle.
Paperialalla esimerkiksi on yksilöity, millä säännöillä vierasta väkeä voidaan
tilapäisesti käyttää remonteissa, kuljetuksissa ja puiden käsittelyssä
tehdasalueella. Siivous, vartiointi ja niihin verrattavia tuotannon palveluita saa myös
ostaa ulkoa, jos siitä kyetään paikallisesti sopimaan. Samalla työnantajat ovat
kuitenkin sitoutuneet olemaan laajentamatta ulkopalveluita menossa olevalla
sopimuskaudella.
Sähkön tietoliikennesopimuksessa määritellään vieraan työn käyttötavat ja
-tilanteet yksityiskohtaisesti. Paitsi työhuippujen tasaamiseen, ulkoa ostetun työn
aiheellisuutta tulee sopimuksen mukaan tarkastella myös taloudellisin ja toiminnallisin
kriteerein.
Viime kesäkuussa Kemianliitto teki työn vuokrauksesta te-sopimuksen Palvelualojen
toimialaliiton kanssa. Tämä sopimus antaa Kemian luottamusmiehille mm. oikeuden edustaa
työpaikalla käytettäviä vuokramiehiä.
Tilaajavastuun pää raollaan
Vierasta työvoimaa säädellään myös yt-lailla, joka sanoo, ettei tavanomaisiin ja
vakinaisiin töihin tule käyttää ulkopuolisia. Vierasväen käyttö ei saa myöskään
syödä samaa työtä tekevien vakinaisten työpaikkaa.
Yt-lain mukaan työnantajan on kerrottava ulkopuolisen työvoiman käyttösopimuksen
aiotusta sisällöstä niiden työntekijöiden edustajille, joiden töitä ulkoistus
koskee, ja otettava sopimus työntekijöiden vaatiessa yt-menettelyyn. TT:n ja SAK:n
yleissopimus määrää lisäksi, että työnantajan on etukäteen informoitava
pääluottoa ja ts-valtuutettua vierasväen käytöstä.
Vuokratyöläisten työehdot selkiintyivät merkittävästi 2001:n työsopimuslaissa,
joka määrittää vuokramiesten vähimmäisehdot ainakin tilaajaa sitovan tessin tasolle.
Samaa tarkoittava määräys sisältyi jo TTSAK:n 1997:n yleissopimukseen.
Toisin kuin vaikkapa Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa työn tilaajan vastuu
työehdoista ja sosiaalimaksuista on meillä edelleen levällään ja työnantajat
vastustavat sitä ankarasti.
Tes-tasolla ainoa tilaajavastuuta koskeva määräys seisoo rakennuksen sopimuksessa.
Se velvoittaa tilaajan maksamaan työmaansa aliurakoitsijan työntekijän palkan ja
lomakorvauksen, jos alihankkija luikkii vastuitaan pakoon. Rakennusalan tes-osapuolet
julkaisivat kesäkuussa myös yhteisen oppaan vastuullisesta rakentamisesta, jossa
tilaajaa opastetaan varsinkin ulkomaisten työntekijöiden urakkasopimusten teossa.
Eero Kosonen