Joukkoirtisanomiset, veden hinnan nopea nousu ja raju osinkojen otto hyvin tuottavasta vesilaitoksesta saivat englantilaisen omistajan kuulostamaan riistokapitalistin prototyypiltä. Tallinnan Veden pääluottamusmies Aaro Meriniit kumoaa mielikuvat nauraen.

– Kiitos englantilaisten omistajien työntekijöiden järjestäytymistä arvostetaan, Meriniit sanoo.

Yksityistämisen haittana Meriniit tuo esiin työmäärän lisääntymisen. Tallinnan Vedessä työskentelee nyt 350 työntekijää. Parhaimmillaan heitä on ollut yli tuhat. UU:n aloittaessa työntekijöitä oli 600. UU ei varsinaisesti irtisanonut ketään.

– Työntekijöitä houkuteltiin lähtemään maksamalla heille erillinen korvaus, Meriniit kertoo.

– Lähtijöiden joukossa oli lähes sata eläkeiän jo ylittänyttä. Tallinnan Vesi myös ulkoisti toimintoja. Esimerkiksi siivouspalvelut ostetaan nyt ulkopuolisilta.

– Työmäärä on lisääntynyt huomattavasti nopeammin kuin mitä palkat ovat nousseet, Meriniit valittaa.

Hän kertoo uuden omistajan parantaneen työympäristöä. Palkkaneuvottelujen tuloksena uutuutena on myös tulospalkkaus. Työntekijöille maksetaan 10 pros. lisäkorvaus vuosittain tehdystä hyvästä työstä. Tallinnan Veden palkkatasoa Meriniit luonnehtii keskimääräistä paremmaksi Tallinnassa.

– Siinä on tosin mukana johdon palkat, hän tunnustaa.

Hinnan nousu lisää töitä

Veden hinnannousu tuntuu työmäärässä. Aaro Meriniit johtaa mittausosastoa. Sen kontrollimittausten määrä on kaksinkertaistunut. Kallistunut vesi on saanut kuluttajat epäilemään vesimittareiden paikkansapitävyyttä. He ovat olleet usein oikeassa epäillessään niiden valehtelevan. Tallinnan Vedessä liikaa perittyjen vesimaksujen palautukset ovat kaksinkertaistuneet.

Aaro Meriniit ei halua spekuloida, olisiko Tallinnan Vesi pärjännyt paremmin kunnallisena laitoksena. Hän ottaa esimerkin Narvasta, jossa vesilaitos toimii edelleen kaupungin omistuksessa.

– Niinkin pärjää. Siellä ihmiset valittavat, että politiikka tunkee vesilaitoksen toimintaan. Meillä sitä ongelmaa ei ole.

Ay-liike heikoilla

Tallinnan Veden työntekijöistä vain 20 pros. kuuluu ammattiliittoon. Meriniit vertaa tilannetta Liettuan Kaunasin vesilaitokseen, missä 80 pros. työntekijöistä on järjestäytynyt.

– Virossa työntekijät eivät halua maksaa prosenttia palkastaan ay-liikkeen jäsenmaksuna, Meriniit arvioi.

Tallinnan Vedessä ammattiliittoon kuuluu työntekijöitä keskiasteen johtajista tavallisiin työläisiin. Meriniit luonnehtii toimintaa täysin epäpoliittiseksi.

– Tarvitsisimme aktiivisia nuoria joukkoomme, hän sanoo.

Ammattiyhdistysliikkeen edustajat eivät pääse johtokuntaan, mutta he tapaavat laitoksen englantilaista johtoa neljännesvuosittain.

– Keskusteluilmapiiri laitoksen johdon kanssa on hyvä, Meriniit luonnehtii.

Työehtosopimus vihdoin läpi

Meriniit muistuttaa ay-liikkeellä menevän Virossa huonosti. Virolaisten ja erityisesti suomalaisten omistamissa yrityksissä työntekijöiden järjestäytyminen on olematonta. Tallinnan Vedessä ammattiliiton onnistui viime vuonna ensimmäistä kertaa solmia kaikkia työntekijöitä koskeva työehtosopimus. Se on erittäin harvinaista Virossa.

– Neuvottelut alkoivat neljä vuotta sitten virolaisen johdon aikana, mutta vasta englantilaiset suhtautuivat meihin sivistyneesti, Meriniit naurahtaa.

Englantilaiset osaavat Meriniitin mukaan arvostaa ammattiyhdistysliikettä. UU:n oma ay-väki Englannista on käynyt tutustumassa Tallinnan Veden oloihin. Heitä kiinnosti ennen kaikkea, miten venäläisiä kohdellaan, voivatko venäläiset työskennellä johtotehtävissä ja maksetaanko naisille samaa palkkaa kuin miehille.

– Ongelmamme ovat muualla, Meriniit toteaa.

Leena Hietanen
Tallinna