SAK:laisten naisten ja miesten palkkaero on vuodesta 1995 hivenen kasvanut, sillä kymmenen vuotta sitten naisten euro oli kaksi senttiä enemmän kuin nyt. Korkeimpia SAK:laisten ansiot ovat teollisuudessa ja matalimpia julkisella sektorilla. Toimialojen sisällä palkkaerot ovat pienempiä kuin kaikkien SAK:laisten kesken.

Tiedot käyvät ilmi SAK:n järjestötutkimuksen aineiston pohjalta tehdystä tasa-arvoraportista. Vuosi sitten tehtyyn tutkimukseen vastasi yli 6 200 SAK:laisten ammattiliittojen jäsentä. SAK on teettänyt laajan jäsentutkimuksen joka viides vuosi vuodesta 1984 lähtien ja aineistosta on alusta lähtien tehty myös sukupuolen mukainen tarkastelu.

Koulutus ei juurikaan nosta SAK:laisten naisten ansioita. Esimerkiksi opistotason koulutuksen saanut nainen ansaitsee keskimäärin vähemmän kuin ilman ammatillista koulutusta oleva mies.

– SAK:laisten naisten palkkahaitari on miehiä kapeampi, ja koulutetuimmat SAK:laiset naiset työskentelevät julkisella sektorilla, missä palkat ovat keskimääräistä alhaisemmat. Miesten enemmistö taas on töissä teollisuudessa, SAK:n kehittämispäällikkö Marja Erkkilä selittää palkkaeroa.

Muihin henkilöstöryhmiin verrattuna SAK:laisten palkkaerot ovat kuitenkin pienimmät. STTK:laisten ja akavalaisten naisten palkat ovat Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan vain hieman päälle 70 prosenttia miesten palkoista.

Sukupuolten palkkaerojen kaventamisesta on vuosien varrella pidetty monta juhlapuhetta, mutta käytännöt toimet ovat toistaiseksi olleet vähäisiä eivätkä kovin tuloksellisia. Tupoissa harjoitetun solidaarisen palkkapolitiikan avulla on kuitenkin onnistuttu estämään palkkaerojen täydellinen repeäminen. Uusi aiempaa huomattavasti tiukempi tasa-arvolaki tarjoaa Marja Erkkilän mukaan välineitä sukupuolten palkkaeron kaventamiseen.

– Tasa-arvolain edellyttämiä palkkakartoituksia tehdään jo monilla työpaikoilla. Palkkausjärjestelmiä on jatkossa yhdenmukaistettava siten, että samanarvoisten töiden vertailu on mahdollista myös eri palkkausjärjestelmien piirissä olevien työntekijöiden kesken. Tällöin voidaan vertailla myös eri tehtävissä työskentelevien naisten ja miesten palkkoja.

Pätkätyöt rasittavat nuoria

Naisten taloudellista asemaa heikentävät entisestään pätkätyöt, jotka kasaantuvat nuorille naisille. SAK:laisista naisista epätyypillisessä työsuhteessa työskentelee kolmannes – hieman harvempi kuin viisi vuotta sitten. Yleisintä on määräaikainen työ, jota tekee lähes neljännes naisista. Osa-aikatyötä tekee 15 prosenttia SAK:laisista naisista. Alle 25-vuotiaiden naisten työsuhteista 65 prosenttia on epätyypillisiä ja vielä 25–34-vuotiaista naisistakin 40 prosenttia on epätyypillisessä työsuhteessa.

SAK:laisilla miehillä epätyypilliset työsuhteet ovat vähentyneet naisia enemmän viidessä vuodessa. Miehistä 14 prosenttia on nyt epätyypillisessä työsuhteessa ja valtaosa heistä tekee määräaikaista työtä. Miehilläkin epätyypillinen työ on yleisintä nuorena.

SAK:laiselle ammattiyhdistysliikkeelle nuoret naiset ovat haaste. Pätkätyöläisyys etäännyttää ammattiyhdistyksestä, esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa olevat osallistuvat ammattiliittojen järjestämiin tilaisuuksiin harvemmin kuin vakituisessa työsuhteessa olevat. Nuorista alle 25-vuotiaista SAK:laisista naisista vain alle puolet (45%) ilmoittaa, että työpaikalla on luottamusmies. Kolmannes tämän ikäisistä naisista on epätietoinen asiasta. Ero nuoriin miehiin on huomattava, sillä alle 25-vuotiaista miehistä peräti 79 prosenttia tietää, että omalla työpaikalla on luottamusmies.

Ammattiyhdistyksen läsnäolo SAK:laisten työpaikoilla on kaikkiaan parantunut vuodesta 2000. Naisista 67 prosentilla (62% v.2000) ja miehistä 74 prosentilla (70 % v.2000) on nyt työpaikalla luottamusmies. Heikoin tilanne on yksityisillä palvelualoilla työskentelevillä SAK:laisilla naisilla. Heistä 57 prosenttia ilmoittaa, että työpaikalla on luottamusmies. Tilanne on parantunut palvelualallakin viiden vuoden takaiseen verrattuna. Tuolloin alle puolella alan SAK:laisista naisista oli luottamusmies työpaikalla.

Naiset miehiä koulutetumpia

SAK:laisten naisten ja miesten koulutusprofiili poikkeaa toisistaan. Selvin ero on nuorissa ikäluokissa, joissa naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja. Alle 35-vuotiaista naisista joka kolmas on suorittanut ylioppilastutkinnon ja joka viidennellä on vähintään opistotason tutkinto. Samanikäisten miesten koulutus painottuu ammattikouluun: alle 35-vuotiaista miehistä kolmella neljästä on ammatillinen perustutkinto.

SAK:laiset naiset ovat halukkaita hankkimaan myös lisäkoulutusta. Kolme neljästä alle 35-vuotiaasta naisesta voisi harkita kouluttautumista jopa uuteen ammattiin. Saman ikäisistä miehistä ammattia olisi valmis vaihtamaan puolet.

Naisten koulutustason nousu on ristiriidassa sen kanssa, että 40 prosenttia SAK:laisista naisista tekee yksitoikkoista toistotyötä. Eniten toistotyötä tekevät teollisuudessa työskentelevät ja alle 25-vuotiaat naiset (50%). Kuluneen kymmenen vuoden aikana toistotyö on lisääntynyt SAK:laisten töissä. Samanaikaisesti SAK:laisten palkansaajien vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat heikentyneet. Naisilla vaikutusmahdollisuudet ovat miehiä heikommat.

Pirjo Pajunen

Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta tilanne ei ole hyvä myöskään liittojen ja keskusjärjestö SAK:n hallinnossa. Naisten osuus on viime vuosina laskenut, erityisesti hallituksissa. Valtaosa liittojen puheenjohtajista on miehiä ja tämä heijastuu SAK:n hallituksen kokoonpanoon. Hallituksen 25 varsinaisesta jäsenestä vain kolme on naisia.