vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Puhdistuspalvelija palveluksessanne

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Naisvaltainen ja matalapalkkainen siivous- tai niin kuin nykyisin sanotaan, puhdistuspalveluala, ei nauti yhteiskunnassamme korkeaa arvostusta. Statusta ei tuo työn tärkeys: jos siivoojat menisivät lakkoon, heidän työnsä merkitys huomattaisiin muutamassa päivässä.

Siivoustyön on ajateltu perinteisesti kuuluvan naiselle, kotiäidin ja maatalon emännän päivätyöstä se on ollut ja on yksi tärkeä osa. Siivoojan ammatti nousee tästä taustasta, siksi se on mielletty äidilliseksi huolenpidoksi, jota kuka tahansa, etenkin nainen, osaa tehdä ilman koulutustakin.

Mari Käyhkö halusi antaa tutkimuksessaan puheenvuoron myös työläistytöille ja -naisille. Foto: JAAKKO KILPIÄINENMielikuvat ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa. Kun nykypäivän puhdistuspalveluammattilaisen työtä seuraa, se näyttää koneineen ja kemiallisine laskutoimituksineen hyvin tekniseltä ja erikoisosaamista vaativalta. Nuorisoa työ kiinnostaisi, jos palkkaus olisi kohdallaan.

Joensuulainen sosiologi Mari Käyhkö väitteli tammikuussa tohtoriksi aiheesta Siivoojaksi oppimassa – etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa. Hän seurasi tutkimuksessaan kahtakymmentä siivoojaksi opiskelevaa nuorta naista kahdessa erässä: heidän opiskeluaikanaan sekä muutaman vuoden päästä valmistumisesta.

Työläistytöt ääneen

Mari Käyhkö näkee Suomessa edelleen yhteiskuntaluokkia.

– Naisen ääntä yhteiskunnassamme, ja myös tutkimuksissa, käyttävät ensisijaisesti keskiluokkaiset naiset ja tytöt. Olen halunnut tutkimuksessani tehdä näkyväksi näkymättömissä ja kuulumattomissa olevaa työläistyttöyttä ja -naiseutta tarkastelemalla siivoojaksi kouluttautumista, kasvattamista ja kasvamista.

Sosiologi ei myöskään kaihda muistuttaa, että yhteiskunnan raamit ja oma tausta vaikuttavat ihmisen elämänvalintoihin, vaikka meille nykyään enempi toitotetaan amerikkalaista jokainen on oman onnensa seppä -ideologiaa.

Rääkkylän kunnan siivoustyönohjaaja Erja Pakarinen on ollut alalla lähes kaksikymmentä vuotta. Laitossiivoojan tutkinnolla uuden kunnantalon siivouksen suunnitellut ja toteuttanut, myöhemmin siivousteknikon koulutuksen suorittanut nainen tekee päivittäin käytännön siivoustyötä ohjaamisen ohella. Kollega, toimitilahuoltajan tittelillä työskentelevä Tuula Tiainen asuu Kiteellä, mutta työmaa on Rääkkylän koulumaailmassa. Tuula Tiainen opiskelee hänkin siivoustyön ohjaajaksi.

Mari Käyhkön tutkimuksen nuorilla naisilla oli kaikilla työläistausta.

– Keskiluokkaisissa perheistä mennään lukioon, työläistaustasta hakeudutaan helpommin käytännön ammatteihin, tutkija kertoo. Erja Pakarinen ja Tuula Tiainen ovat kotoisin maanviljelijäperheistä. Kumpikaan ei halunnut jatkaa vanhempien ammatissa. Erja Pakarinen kouluttautui ensin tarjoilijaksi, Tuula Tiainen aloitti aikuiselämään suuntautumisen oman kylän kaupasta.

Itsekin työläistaustainen Mari Käyhkö kertoo aikoneensa alun perin leipuriksi tai tarjoilijaksi, kun koulu ei yläasteella kiinnostanut.

– Oponi sanoi, että ei Mari sinusta ole lukioon. Osittain uhmasta menin kuitenkin sinne, innostuin ja pärjäsinkin ihan hyvin, yliopistoon jatkanut 33-vuotias tohtori sanoo.

Ujostuttava titteli

Puhdistuspalvelualan koulutuksen kulkua havainnoinut tutkija huomasi, että opiskelijoita koulitaan alaisiksi.

– Ammatillisen koulutuksen tehtäviin kuulukin jossain määrin kasvattaa työntekijöitä. Mutta kulttuurissamme on perinteisesti ollut arvostettua olla sisukas ja rehellinen työnainen tai -mies. Siivousalalla ja alan koulutuksessa arvostetaan marttojen ja emäntien naiseuteen sitoutuvaa ja protestanttiseen työetiikkaan kytkeytyvää tarmokasta ihannetta tarmokkaasta naisesta joka on työtä kaihtamaton, riuska, ripeä, ahkera, työtä kunnioittava ja työnsä kunnolla tekevä.

Tutkija havaitsi myös, että itsenäistä työskentelykykyä pidettiin tärkeänä, mutta ei kuitenkaan tottelevaisuuden ja kuuliaisuuden kustannuksella. Ohjeitten noudattamisen tärkeyttä korostettiin.

Erja Pakarisen kokemuksen mukaan omilla aivoilla ajattelu ja työn itsenäinen organisointi on käytännön työssä tärkeämpää kuin ohjeitten mukaan siivoaminen.

– Työohjeet ovat toki pohjalla, mutta jos vaikka koulun penkiltä suoraan mennään tekemään siivoustyötä juuri pilkulleen, se ei nykyaikana enää oikein onnistu: alueet on mitoitettu ja liian tarkalle tekijälle tulee kiire. Ohjeita on osattava soveltaa käytäntöön.

Mutta kumpikin naisista tunnustaa, että alalle jäävät ovat varmasti vastuuntuntoisia ja tunnollisia

– Kun huono työn jälki näkyy heti.

Entäpä oman alan arvostus? Vaikka itse seisoo oman ammatinvalintansa takana, millaista on kohdata ympäristön paineet arkielämässä? Kysymyksen aiheuttaman pitkän hiljaisuuden jälkeen Tuula Tiainen kertoo kollegan kokemuksen elävästä elämästä. Tarina kertoo ainakin monin paikoin käytöstä jo pois jääneen siivooja-ammattinimikkeen tehosta tietyissä piireissä.

– Kaunista naista tuli ravintolan tanssilattialle hakemaan mies, joka esittäytyi insinööriksi ja kysyi tanssikaverin ammattia. Kun nainen ilmoitti olevansa siivooja, kavaljeeri jätti daamin yksin lattialle.

Erja Pakarisen arkikokemus on samansuuntainen.

– Jos minä sanon olevani siivooja, tulee mieleen, että kuulija ajattelee minun olevan niin tyhmä, etten ole päässyt mihinkään muuhun ammattiin! Ei ole ollut päätä lukea, vaan olen jäänyt vaan siivoojaksi.

Mari Käyhkön mielestä koulutusyhteiskunnan näkökulmasta ns. vääriä valintoja tehneet, käytännön ammatteihin hakeutuvat naiset, kyseenalaistavat ehkä tahtomattaankin valtavirran ajattelutapaa.

– Eivät kaikki ihmiset halua antaa kaikkeaan työlle, vaan heille voivat olla moni muu asia tärkeämpi: vaikka ihmissuhteet ja perhe. Minä olin tutkimusta tehdessäni välillä kateellinenkin näille naisille, heillä ainakin oli kunnollista vapaa-aikaa!

Johanna Westersund

Palkkatyöläinen 28.3.2006 nro 3/06

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)