Työpaikoilla irtisanomisten ja rakennemuutosten kanssa kamppailevien luottamusmiesten käsiin ei näytä olevan tulossa uusia aseita.

– Lain suurin kompastuskivi on, että se otetaan esille vasta kun yritys on kriisissä, toteaa Kerttu Nuolikoski, Nokialla kumisaappaita valmistavan Suomen Kumitehtaan pääluottamusmies.

Kehittämisen välikappale

Yhteistoimintalaista on tullut pelkästään irtisanomis- ja lomautusmenettelyjä koskeva laki. Kemialiittoa edustajakokouksessa edustaneen Kertun mielestä se voisi olla paljon muutakin.

– Sen pitäisi toimia yrityksen kehittämisen välikappaleena, tarjota mahdollisuus keskusteluihin esim. investointitarpeista, koulutuksesta ja tuotannon kehittämisestä. Suomen Kumitehtaalla, joka on entiseltä nimeltään Nokian Jalkineet, on runsaasti kokemusta siitä, miten yhteistoimintalaki nykyään toimii. Viimeksi tämän vuoden maaliskuulta.

– En voi väittää, että yhteistoimintalailla ei olisi minkäänlaista vaikutusta, koska onnistuimme muuttamaan uhanneet irtisanomiset lomautuksiksi, ainakin joksikin aikaa, mutta kyllä lain pitäisi olla velvoittavampi. Nyt kaikki riippuu työnantajan hyvästä tahdosta.

Saapastehtaan koko henkilöstö oli huhti–toukokuussa lomautettuna kymmenen viikkoa. Nyt valmistetaan armeijalta tullutta tilausta, mutta miten käy syksyllä, kun se valmistuu, on hämärän peitossa. Ongelmien taustalla on aiemmin tehtyjen omistajajärjestelyjen seurauksena voimaan astunut kilpailukielto. Tehdas toimii Bernerin sopimusvalmistajana, eikä saa ottaa vastaan kilpailevia tilauksia. Kilpailukielto yritetään nyt saada kumotuksi tai ainakin lievemmäksi välimiesmenettelyllä.

Kim Stenbergin kokemukset lain soveltamisesta ovat lyhytaikaisempia. Hänet valittiin viisi kuukautta sitten Rauman seudulla toimivan RTK-Palvelun kiinteistönhoitajien pääluottamusmieheksi. Hänen reviiriinsä kuuluu mm. Olkiluodon ydinvoimala, missä työtä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset ovat hyvin korkeat. Henkilöstökysymyksissä ei siis ole varaa tunaroida.

– Meillä ei siksi esiinny sellaisia ongelmia, jotka kuuleman mukaan rehottavat muualla kiinteistöalalla, hän sanoo tietävästi hymyillen.

Se että yhteistoiminta on sujuvaa ja kitkatonta on päinvastoin yhteinen etu.

Yhteistyön puolesta

Edustajakokouksesta muodostui – yhteistoimintamenettelylakia ympäröivästä epätietoisuudesta huolimatta – monin tavoin mielenilmaus ay-liikkeen yhteistyöhalun ja -kyvyn puolesta. Nämä äänenpainot nousivat esille jo SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen aloituspuheenvuorossa. Kolmikantayhteistyö on suomalaisen menestysmallin kulmakiviä.

Hän totesi, että yhteistoimintalain uudistukseen kohdistuu suuria odotuksia, mutta varoitti samalla, että kaikkea ei voida saavuttaa kerralla. Laista pitäisi tehdä sellainen, että sen avulla kehitetään työelämää laajemmin, ja sen pitäisi koskea myös yrityksiä, joissa on alle 30 työntekijää, joka nyt on rajana. Henkilöstösuunnittelu, koulutus ja ulkopuolisen työvoiman käyttö pitäisi sisällyttää lakiin.

– Yhteistoimintalain pitäisi parantaa osaltaan työpaikkojen tulevaisuuden ennakoitavuutta, Ihalainen totesi.

Näitä edustajakokouksen päätöslauselmaan ja sen hyväksymään ohjelma-asiakirjaan sisältyviä näkökantoja kehitetään edelleen vaatimuksiksi siitä, että yhteistyö- ja osallistumisjärjestelmää on kehitettävä myös EU:ssa ja globaalisti niin, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja työntekijöistä tulee yrityksissä tasaveroisempia sopimusosapuolia.

Myös presidentti Tarja Halonen korosti yhteistoiminnan roolia suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

– Maatamme on rakennettu yhdessä ja näin on tehtävä myös tulevaisuudessa. Suomen malli – yhteistyön, sopimisen ja yhteensovittamisen malli – tunnetaan laajasti ulkomailla, hän totesi edustajakokoukselle esittämässään tervehdyksessä.

Hans Jern