Kemianliittoa edustanut Reino Holappa korosti, että monikansalliset yritykset eivät enää ole pelkästään eurooppalaisia. Halvan työvoiman metsästys saa suomalaiset sijoittajat nykyään panostamaan Intiaan.

– Globaali talous vaatii globaalia edunvalvontaa. Totta kai meidän on oltava solidaarisia muita kohtaan, mutta muiden on myös pyrittävä olemaan solidaarisia meille, hän sanoi.

Jari Uschanov, niin ikään Kemianliitosta, puhui suomalaisen työn ulosliputtamisesta. Tuhansia työpaikkoja siirretään halvan työvoiman maihin, ja näin tekevät hyvin menestyvätkin yritykset.

Hanna Kojola, kemianliittolaisia hänkin, vertasi globalisaatiota pakkoavioliittoon – väistämätön liike jota ei voi pysäyttää.

– Ay-liikkeen maailmanlaajuinen unelma on, että samat säännöt pätevät myös työelämässä, yli kansallisten rajojen. Reilun pelin periaate on kunniassa jalkapallossa, keihäänheitossa, viestijuoksussa, niin miksei sitten myös työelämässä, hän sanoi.

– Keskustelu ei oikein ottanut tulta, sanoi SAK:n kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen.

– Olisin toivonut, että globalisaatio olisi saanut enemmän tilaa. Nyt se nousi esiin enimmäkseen sinä turvattomuutena ja epävarmuutena, jota suomalaiset työntekijät tuntevat, kun yritykset muuttavat ulkomaille, ja rakennemuutokseen liittyvinä arkipäivän ongelmina, totesi Valkonen, joka solmi vilkkaasti kahdenvälisiä yhteyksiä edustajakokousta seuranneisiin noin 60 ulkomaiseen vieraaseen. Tärkeitä kontakteja nekin globaalissa maailmassa.

Kansainvälisyys ei vedä nuoria

Helsingin Arabian tehtaalla osaston luottamusmies Hanna Kojola, 25, korostaa että jos työtä siirretään ulkomaille, on syytä pitää huolta siitä ettei laatu kärsi.

– Joustaminen palkkoja alentamalla on kuin antaisi pikkusormen pirulle, työpaikkoja se ei täällä pidä, Kojola totesi. Mutta sujuva tiedonkulku yli rajojen voi olla hyödyllistä. Kojola voisi hyvinkin ajatella hankkivansa erityisosaamista ulkomailta omaan työhönsä seripainajana. Järjestäytymisaste on Arabiassa korkea, noin 300 kuuluu Kemianliittoon. Kojola haluaa mukaan lisää nuoria, mutta ei usko, että heitä voisi houkutella mukaan kansainvälisillä kysymyksillä ja solidaarisuudella.

– Aloittaa pitää ihmisiä lähellä olevista kysymyksistä, saada nuoria mukaan erilaisiin tapahtumiin ja herättää siellä heidän kiinnostuksensa ay-kysymyksiin. Ay-liike on monille nuorille vieras, sanoi Hanna Kojola, jolle itselleen ay-liike on tullut luonnostaan äidinperintönä. Äiti toimii työsuojeluvaltuutettuna Arabialla. Samalla tehtaalla on töissä myös hänen sisarensa ja serkkunsa.

Kojola ylistää työpaikan henkeä. Kaikki ovat kuin suurta perhettä: yhteenkuuluvuus vain lisääntyi omistajanvaihdoksen mukanaan tuoman turvattomuuden myötä.

– Nyt olemme tyytyväisiä, sillä meillä on omistajana hollantilainen rahoitusyhtiö, Iittalan toimiva johto ja suomalainen liikemies, sanoo Hanna Kojola.

Tarkista ostoksen alkuperä

Birka Linen pääluottamusmies Kenneth Bondas toteaa lakonisesti, että nyt on päädytty siihen ulosliputukseen, jota vastaan merenkulussa on taisteltu sadan viime vuoden ajan. Alukset ovat vaihtaneet maata ja kadonneet.

– Vastalääkkeen nimi on kolmikantaneuvottelut ja tuki varustamoille niin, että ne voivat pysyä Suomessa ja Pohjolassa, Bondas sanoo.

Neuvottelut vaativat välillä lievän pakon käyttämistä. Merimies-Unioni asetti Tallinkin omistuksessa olevat Superfast-alukset saartoon, koska palkkataso oli 60 prosenttia Suomen palkkatasosta. Temppu auttoi, neuvottelut alkoivat melko pian ja nyt palkkoja nostetaan noin 10 prosenttia joka seitsemäs kuukausi. Kahden vuoden kuluttua ne ovat suomalaisella tasolla.

– Neljän eri ammattiliiton neuvottelut – yhteistyötä tehtiin ruotsalaisen SEKOn, saksalaisen Verdin ja virolaisen EMSAn kanssa – tuottivat kolmivuotisen tulosopimuksen ja tuntuvan palkankorotuksen. Ja virolaiset ovat totta kai mielissään, sanoo hymyilevä Bondas.

Barbro Vehkamäki, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin 2 000 työntekijän JHL-pääluottamusmies, ei hyväksy väitettä, jonka mukaan julkisella sektorilla ei ymmärrettäisi kuinka vakava asia teollisuusyritysten siirtyminen ulkomaille on.

– Me jos ketkä olemme riippuvaisia maan taloudesta! Ja kyllä asia koskee meitäkin, HUS ostaa esim. leikkaustekstiilejä Kiinasta. Me tiedämme, että työläiset saavat palkkaa 50 euroa kuussa, sanotaan että se on siellä hyvä palkka. Mutta työajoista emme tiedä mitään, korostaa Vehkamäki, joka mielellään panostaisi enemmän muun muassa sen tarkistamineen, mistä ostot työpaikoille ylipäänsä tehdään.

– SAK saisi mielellään lisätä globalisaatiota koskevaa tiedottamista myös liitto- ja ammattiosastotasolle, sanoo Vehkamäki, jonka mielestä edellisessä edustajakokouksessa oli ydinvoimakeskustelun takia enemmän jännitystä.

– Kyllähän täälläkin oli esillä asioita, joihin olisin mieluusti puuttunut. Edustajille pitäisi saada oikeus käyttää repliikkipuheenvuoroja. Jotta olisi voinut käyttää puheenvuoron tiistaina, siitä olisi pitänyt ilmoittaa jo kello 16 maanantaina. Enkä silloin vielä tiennyt mitä asioita ihmiset ottaisivat esiin!

Ingegerd Ekstrand