Kaupan
omat merkit ns. private label -tuotteet ovat kaksipiippuinen juttu. Toki kuluttajalle on
hyvä, jos hän saa edullisempia tuotteita. Mutta kun ketjujen pienkauppojen hyllyillä
näkyy vain Pirkka, Rainbow, Eldorado, Euro Shopper, Daily, First Price, Rico, X-tra, Spar
tai Costa rica, niin vaalinnanvara jää vähiin. Toinen puoli on siinä, että kaupan
merkeissä tuotteen alkuperä hämärtyy. Esimerkiksi Pirkka-tuotteet mielletään
suomalaisiksi, vaikka 40 prosenttia niistä valmistetaan ulkomailla. Kaupan merkkien
vallatessa yhä enemmän tilaa kauppojen hyllyillä pienten valmistajien tuotteiden on
entistä vaikeampi päästä markkinoille.
Halvan hinnan kääntöpuolena on
usein työvoimakustannusten minimointi. Esimerkiksi kansainväliset kaupan ketjut kuten
Lidl ja Wal Mart ottavat osan hintaedusta työntekijöidensä selkänahasta ja
kilpailuttamalla härskisti alihankkijoita.
Kaupan omien merkkien osuus myynnin arvosta kasvaa Euroopan alueella hurjaa vauhtia.
Niiden osuus myynnin arvosta on Euroopassa 23 prosenttia. Ja Euroopasta löytyvät myös
ACNielsenin julkaiseman raportin (The Power of Private Label 2005) mukaan myös kaupan
merkkien kärkimaat. Sveitsissä kaupan merkeillä on peräti 45 prosentin osuus, Saksassa
30 ja Englannissa 28 prosentin osuus. Suomessa kaupan omien merkkien osuus
päivittäistavaratuoteryhmien myynnin arvosta on 10 prosenttia. Se on Euroopan
alhaisimpia, mutta kasvuvauhti on meillä Euroopan kärkitasoa, peräti 16 prosenttia.
Suomalaiset luottavaisia
Suomessa kaupan omien merkkien määrä kasvoi aluksi varsin verkkaisesti, mutta viime
vuosina tuotteiden lukumäärä on lisääntynyt nopeasti, sillä vuonna 2002 privat label
-tuotteita oli 2 600 ja nyt yli 4 000.
ACNielsen tutki viime toukokuussa 38 maan kuluttajien asenteita kaupan merkkeihin.
Peräti 68 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kaupan omat merkit ovat hyvä
vaihtoehto muille merkeille. Suomessa peräti 86 prosenttia kuluttajista piti kaupan
merkkejä hyvänä vaihtoehtona.
Suomalaisilla on kaupan omiin merkkeihin myönteisempi asenne kuin muiden Pohjoismaiden
kuluttajilla. Myös näiden tuotteiden laatuun suomalaiset luottivat, sillä peräti 79
prosenttia oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että kaupan merkkien laatu on
merkkituotteiden laadun veroista.
Kaupan merkit edullisempia
Kaupan omien merkkien tuotteet on Suomessa hinnoiteltu keskimäärin 36 prosenttia
edullisemmiksi kuin vastaava muu merkki. Tosin tuotekohtaiset erot ovat suuria.
ACNielsenin raportin mukaan 38 maan tuotteiden tarkastelu ositti keskimäärin kaupan
omien tuotteiden hintojen olevan 31 prosenttia edullisempia kuin vastaavat merkkituotteet.
Kreikassa kaupan omat merkit olivat keskimäärin 48 prosenttia edullisempia kun taas
Sveitsissä, jossa näiden tuotteiden osuus oli korkein, kaupan omat merkit olivat vain 27
prosenttia edullisempia kuin vastaavat merkkituotteet.
Saman selvityksen mukaan henkilökohtaisen hygienian ja eläintenruokien tuoteryhmien
hintaerot ovat suurimpia, peräti 46 ja 42 prosenttia. Kun taas viimeaikoina nopeasti
kasvaneiden tuoteryhmien, kuten valmisruokien ja pakasteruokien hinta on kansainvälisesti
vain 16 ja 20 prosenttia edullisempi.
Suomessa ei ole kokonaisvaltaista selvitystä kaupan omien merkkien hinnoista eikä
vertailuja merkkihintoihin. Itä-Suomen lääninhallitus selvitti pari vuotta sitten
tiettyjen tuotteiden hintoja Iisalmessa ja Savonlinnassa ja Lapin lääninhallitus viime
keväänä rovaniemeläiskauppojen hintoja.
Yksittäisten tuotteiden kohdalla hintaerot osoittautuivat suuriksi. Parhaimmillaan
merkkituotteen hinta saattoi olla moninkertainen kaupan omaan merkkiin verrattuna. Tosin
merkkituotteiden hintaerot eri kauppojen välillä kyseisillä paikkakunnilla olivat
pienempiä kuin kaupan omien merkkien väliset hintaerot, joita erityisesti Lidl halpoine
hintoineen kasvatti.
Lapin lääninhallituksen selvityksen aineiston mukaan kaupan omien merkkien sinapit
olivat keskimäärin 81 prosenttia halvempia kuin merkkituotteet. Veteen säilötyn
tonnikalan merkkituotteen keskihinta oli 13,43 euroa kilolta, kun kaupan oman merkin
tonnikalaa sai kilon keskimäärin 5,91 eurolla. Merkkimuroille tuli kilohintaa 4,49 euroa
kun kaupan oman merkin maissihiutaleita sai kilon 1,94 eurolla.
Ongelmaksi muodostui, ettei läheskään kaikille tuotteille löytynyt vastaavaa
merkkituotetta. Ja lääninhallitukset korostivatkin raporteissaan, että laadun
arvioiminen jääkin kuluttajan tehtäväksi, tuotetietojen ja omien kokeilujen varaan.
Hinta-laatu-suhteen arvioiminen on kuluttajalle entistä vaikeampaa.
Aino Pietarinen