Pitihän
se ottaa kun halvalla sain! Vaikka ukki aina neuvoi, että köyhän ei kannata ostaa
halpaa. Joskus edullisesti onnistuu löytämään kunnon tavaraa, mutta useimmiten
laadusta saa maksaa.
Etenkin edullisia löytöjä metsästäessä kannattaa hankittavaa tuotetta
vilkaista toisenkin kerran, opastaa Joensuun kuluttajaneuvoja Pirjo Heiskanen.
Aloitamme ostoskierroksen sikahalvaksi itseään mainostavasta Le Wihonen
-liikkeestä. Tarkoituksena on löytää muutamia joulun ajan kotiin tai lahjaksi sopivia
tuotteita.
Heti sisäänkäynnin jälkeen silmä osuu useampihaaraiseen kynttiläkruunuun.
Metallinen mustaksi maalattu kruunu vaikuttaa Pirjo Heiskasen mielestä tukevalta.
Sakarat vinksottavat pikkuisen, mutta steariinille on kynttiläpesän alla tilaa
valuakin.
Hinta on 14,99 e. Kynttiläkruunu on hieman krouvia työtä, etenkin hitsaussaumojen
osalta, mutta yksityiskohdat eivät katonrajasta erotu.
Vetoketjut kokeiltava
Ulkovalojen romanttinen versio, jossa pikku sähkölamput on upotettu tulppaanikimpun
sisään, ei hinnallaan hirvitä. Noin neljän euron hintaisessa puskassa ei
valitettavasti kuitenkaan ole minkään sähköturvallisuuslaboratorion hyväksyntää.
Pelkkä CE-merkki ei kerro mitään tuotteen testauksesta, kuluttajaneuvoja
toteaa ja jatkaa, ettei osta sellaista sähkölaitetta, josta turvallisuusmerkinnät
uupuvat.
Saman merkin metsästys jatkuu kodin sähkötarvikkeiden osastolla. Edullisimmasta
Avec-merkkisestä, 9,99 e maksavasta vedenkeittimestä turvatarkastusmerkinnät uupuvat,
eikä sitä aina löydy tunnetuistakaan merkeistä. Silti se on kuluttajalle hyvä
henkivakuutus, jota kannattaa vaatia.
Ulkoilevalle mukava lahja voisi olla retkeilyreppu. Wihonen tarjoaa sellaista 9,99
euron hintaan.
Ensimmäisenä näitä edullisia laukkuja kannattaa haistella. Joskus niissä on
erittäin voimakas haju, joka ei häviä millään, sanoo Pirjo Heiskanen.
Seuraavaksi kannattaa testata vetoketjut. Tämä takkuilee ja näköjään
aukeaa jo toisesta päästä, testaaja toteaa. Myös ompeleet ja kiinnikkeet kannattaa
käydä läpi. Harvaa tikkiä. Mahtaako kestää täyteen pakattuna, pohtii
kuluttajaneuvoja ja vinkkaa, että hihnoja ja rakseja voi pikkuisen nykäistäkin jo
kaupassa, kyllä repun pitää sellainen kestää. Repimään ei kuitenkaan kannata
ruveta.
Naisten mokkarukkasia on tarjolla hintaan 3,99 e.
Edullisethan ne ovat, mutta ompeleet on syytä katsoa. Päättelemättömiä!
Pikku lipareessa mainittu Natura on valmistuttaja, ei näitä ole suinkaan Tampereella
tehty. Jos hankintaan varaa enemmän rahaa, ostaa kunnon kintaat ja pitää niitä hyvin,
ne kestävät kolme talvea. Halpa voi tulla liian kalliiksi vuotta kohti, tykkää Pirjo
Heiskanen ja jättää rukkaset koriinsa.
Muuta hinta mummonmarkoiksi
Leluosastolla komeilee isoja, luonnollisen kokoisia koiria. Kultaisen noutajan saisi
59,90 eurolla.
Näistä on hyvä kokeilla, pysyvätkö silmät, nenä ja muut yksityiskohdat
paikallaan, Pirjo Heiskanen neuvoo. Tämän koiran kunto kestää tarkastuksen hyvin.
Jäämme miettimään koiran hintaa.
360 mummonmarkkaa! Iso raha.
Ei me olla totuttu euroihin. Moni laskee vieläkin markoissa, minäkin lasken,
kuluttajaneuvoja tunnustaa. Vaikka tutkijat vakuuttavat, että hintataso on pysynyt
ennallaan, etenkin pienten ostosten suhteen arkikokemus kertoo muuta.
Lounaalla ollessani yksi pappa tuli samaan aikaan päiväkahville, hän otti
omenapiirakan ja kahvin, ostokset maksoivat 5,80 euroa. Eli 34 markkaa.
Hintataso on hämärtynyt. Kymppi oli ennen rahaa, kaksi euroa ei tunnu
miltään. Ennen 120 markalla sai jotakuinkin jotakin viikonlopuksi, menepä nyt kauppaan
kahdellakymmenellä eurolla ostamaan viikonvaihteen ruokia!
Vedenkeitin ylösalaisin
Vaihdamme ostospaikkaa automarketalueelta Joensuun keskustan Sokoselle.
Alakerran kodinosastolla on kynttilänjalka poikineen, kattoon ripustettavia ei vain
löydy. Pöydälle asetettava Fortuna-tuikkuteline maksaa 38,90 e.
Eipä tässäkään joka sakara ole ihan suorassa, mutta tukevan tuntuinen ja
pystyssä pysyy. Jos tässä käyttää muita kuin tuikkuja, steariini valuu pöydälle.
Jouluvaloja on monta hyllyllistä. Uutuus, pallukan muotoon pyöritelty jouluvalosarja
maksaa 14,90 euroa.
Tästä löytyy Suomen, Ruotsin, Norjan Tanskan ja Saksaan
tyyppihyväksyntämerkinnät, joten tämän voi ostaa ihan turvallisin mielin.
Vedenkeitinhyllyllä Pirjo Heiskanen kääntää tottuneesti laitteen ylösalaisin
sähköturvallisuusmerkintöjä etsiessään. Nordican teräskuorinen vedenkeitin on
tyylikäs, hinta 69 e, mutta siitäkään ei löydy muuta kuin CE-merkki. Tämä on
katsottava laitekohtaisesti. Krupsin keittimessäkään ei merkkiä ole.
Braun näyttää testauttavan laitteensa. Niistä löytyy muun muassa luotettava
saksalainen sähkötarkastusmerkintä, samoin kuin pohjoismaiset merkit, vaikka koneet on
teetettykin Kiinassa.
Naisten asusteosastolla on enimmäkseen nahkahanskoja, mutta yhdet nahkarukkasetkin
löytyvät. Kotimaiset mustat nappanahkakintaat on tehty Alavudella ja niitä on tarjolla
eri kokoisina. Hinta on 39,90 e.
Minulla nämä kestäisivät varmaan 45 vuotta, jos en innostu kovin
paljon lumipalloja tekemään. Hyvää ja siistiä työtä, kaksinkertaiset saumatkin
peukalon kohdalla, mutta kyllä se tuohon hintaan pitää ollakin.
Sokoksen retkirepuista löytyy tarjousmalli, jonka maksaa 31,92 e. Vetoketjut kulkevat
hyvin, ompeleet ovat tukevia ja moninkertaisia. Suunnittelu ja yksityiskohdat ovat myös
viimeisen päälle.
Parempilaatuinen kuin Wihosen, mutta parempi on hintakin. Luulen kuitenkin,
että tästä repusta on vähemmän harmia.
Myös tästä kaupasta löytyy jättipehmo, tosin vain yksi. Tosi ison nallen saa
kotiinsa 55 eurolla. Nenä ja silmät ovat napakasti kiinni, eikä karvaakaan irtoa,
vaikka vähän tukistaisi. Pirjo Heiskanen tutkii kaulaan ommeltua toppatäytteistä
rusettia.
Tämä sauma kyllä aukeaa herkästi, ja siitä voi täytteet lähteä pienen
suuhun. Mutta eipä isoa lelua varmaan ihan pienille ostetakaan.
Kauppakierroksen jälkeen olo on hikinen. Kaikkea on maailma pullollaan, mutta
tarvitsemmeko me kaikkea tätä?
Johonkin oravanpyörään tässä on jouduttu. Nykyaikana ostetaan ihan
hirveästi tavaraa. Ainakaan pelkän ostamisen vuoksi ei mitään kannata hankkia.
Laatutietoisuus kasvaa ostamisen ja erehdyksen kautta. Kokemus opettaa! summaa
kuluttajaneuvoja Pirjo Heiskanen.
Johanna Westersund