Julkisuudessa on ihmetelty myös sitä,
miksi Suomi ja SAK:n johto sen mukana poikkeavat muun Euroopan valtavirrasta
havitellessaan lisäydinvoimaa.
Tietääkö SAK, mitä sen jäsenistö ajattelee ydinvoimasta, apulaisjohtaja Matti
Viialainen SAK:sta?
SAK tietää hyvinkin jäsenistönsä kannan. Edustajakokous viime toukokuussa
teki hyvin laajalla enemmistöllä monipuolista energiatuotantoa tukevan kannanoton.
Koeäänestyksessä kannanoton puolella oli ehkä noin 280 ja vastaan 12.
Linjauksen takana on demokraattisessa järjestyksessä syntynyt päätös, että
olemme jatkossakin monipuolisen energian tuotannon kannalla.
SAK:n jäseninähän ovat liitot, joiden edustajat hallituksessa äänin 202
keskusjärjestön puolesta puolsivat Teollisuuden Voiman hakemusta viidennestä
ydinvoimasta.
Metalli 49:n toimitsija Jyrki Yrttiaho arveli Kansan Uutisissa, että SAK:n
energiapoliittiset vaihtoehdot ovat antiikkiset, kun ne perustuvat kasvuajatteluun.
Jääkö nuori ja vihreä duunariväki SAK:n liittojen ulkopuolelle, kun keskusjärjestön
linjaus on luonnonsuojelijoille vieras kasvuajattelu?
SAK:n vaihtoehto energiapolitiikassa on aidosti vihreä. Ydinvoimalle tarjotaan
vaihtoehdoksi fossiilisia polttoaineita eli maakaasun lisäämistä. Oikea vihreä
vaihtoehto on ilmaston muutoksen torjumisen kannalta juuri se, että lisätään
uusiutuvien energiamuotojen käyttämistä, energian säästöä ja perusvoiman
tuottamiseen lisäydinvoimaa.
Uiko Suomi muuta Eurooppaa vastavirtaan?
Koko EU:n alueella valmistui 90-luvulla yksitoista ja Ranskassa yhdeksän
reaktiota. Englanti aikoo ratkaista tulevaisuutensa lisäydinvoimalla ja uusiutuvilla
energialähteillä. Asiallisesti ottaen Saksa ja Ruotsi ovat lisänneet ydinvoimaloidensa
tehoja: Ruotsissa voimaloiden teho on kaksinkertaistunut. Ympäristömielessä on
vastuutonta ja taloudellisesti järjetöntä ajaa alas puhdas energiantuotantomuoto.
SAK tuskin on viidennen ydinvoimalan kannalla pelkästään ympäristösyistä, vaan
myös työllisyyssyistä, vai kuinka?
Lisäydinvoimalla on ilman muuta myönteinen työllisyysvaikutusta.
Välittömästi uusi ydinvoimala tuo 30 000 henkilötyövuotta, mutta ennen kaikkea
välillinen työllisyysvaikutus on ratkaiseva. Kohtuuhintainen sähkö on ihan
välttämätön tuotannon tekijä: jos sähkön hinta nousee merkittävästi, menetetään
työpaikkoja.
Kyse on myös palkanmaksuvarasta: jos palvelusektorin tai kuntien energialaskua
kasvatetaan kovasti, jää vähemmän euroja palkkojen korjaamiseen.
Suomessa pelotellaan riippuvuudesta Venäjän maakaasusta. Miksi, koska muukin
Eurooppa saa kaasunsa Venäjältä?
Muualle Eurooppaan menee kaasuputkia Norjasta Pohjanmereltä sekä Algeriasta
ja Venäjältä. Monilla mailla on useita maakaasun hankintalähteitä, ja esimerkiksi
Saksassa venäläismaakaasun osuus energiantuotannosta on vain kolme neljä prosenttia.
Jos meillä valittaisiin ydinvoiman sijasta maakaasu, jolla tehtäisiin perussähkö,
Suomen riippuvuus kohoaisin Venäjän tuonnista 40 prosenttiin. Meidän arviomme mukaan se
olisi liian suuri riippuvuus. Maakaasu sopii hyvin yhdistettyyn sähkön ja lämmön
tuotantoon, mutta pelkästään sähköntuotantoon se on liian kallis.
Heikentääkö ydinvoimalla tuotettu paperi suomalaisen teollisuuden asemaa Euroopan
markkinoilla, joissa ympäristötietoisuus on vahva ja ohjaa muun muassa Suomenkin
metsäsertifiointia?
Tähän Greenpeacen kiristykseen ei missään tapauksessa kannata retkahtaa.
Vastakysymys kuuluu, miten ranskalaiset autot ja viinit ovat pärjänneet maailmalla,
vaikka Ranskan sähköstä kolme neljäsosaa tehdään ydinvoimalla.
Onko lisäydinvoima SAK:n kenttää hajottava ja arpia jättävä kysymys?
Ei missään tapauksessa. Lähinnä ideologispoliittista syistä esiintyy
pientä kampanjointia, ja vastahankaan kampanjoiva väki on hyvin tuttu muistakin
yhteyksistä, joissa on yleensäkin ajatuksena vastustaa SAK:n päätöksiä. Tuttu väki
on tällä kertaa liikkeellä tässä asiassa.
Tunnelma SAK:laisen väen tilaisuuksissa lisäydinvoimaa kohtaan on ollut hyvin
asiallinen ja rauhallinen, eikä asia ole aiheuttanut suurta tunteiden paloa. Meillä on
jo neljä hyvin toiminutta voimalaa ja asiallisesti nyt on kyse siitä, että jompaakumpaa
voimalaa laajennetaan yhdellä lisäreaktiolla. Ydinsähkön osuus nousee 27 prosentista
noin 33 prosenttiin ja lähestymme EU:n noin 35 prosentin keskitasoa.