SOMERA-toimikuntaan koottiin pari vuotta sitten eri etujärjestöjen ja ministeriöiden, Kelan, Työeläkevakuuttajien, Stakesin ja Eläketurvakeskuksen edustajat pohtimaan, minkälaisia haasteita sosiaaliturvan rahoituksessa on tulevina vuosikymmeninä edessä ja miten niihin vastataan. Toimikunnan peruslinjaus on kohtuullinen talouskehitys, eläkkeelle siirtymisen lykkääminen 2—3 vuodella ja töiden aloittamisen aikaistaminen koulutuksen jälkeen.

Peruslinja säilyy

SAK:sta työryhmän työskentelyyn osallistuneen sosiaalipoliittisen sihteerin Kaija Kallisen mukaan mietintöön kirjattiin osin hyvinkin myönteisiä lähtökohtia.

– Siinä tunnustettiin sosiaaliturvan ansiot yhteiskunnan vakauden ja taloudellisen kehityksen tukena. Sen nähtiin myös vahvistavan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Sosiaaliturvaan luetaan kuntien tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelut, sosiaalivakuutus, johon kuuluvat lakisääteiset eläkkeet, sairausvakuutus ja työttömyysvakuutus sekä sosiaaliavustukset, kuten lapsilisä ja asumistuki.

Tulevina vuosina sosiaaliturvan rahoituksen haasteina tulevat ensin vastaan kasvavat eläkemenot ja sen jälkeen hoito- ja terveyspalvelujen menojen kasvu. Tällä hetkellä sosiaaliturvaan menee noin 25 pros. BKT:sta, 30 vuoden päästä noin 30 pros.

Myönteistä Kallisen mukaan oli myös se, että jatkossakin lähtökohtana pidettiin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä. Siinä yhteiskunta vastaa pääosin sosiaali- ja terveyspalveluista ja lakisääteiset etuudet kattavat periaatteessa kaikkia Suomessa asuvat.

Toimikunnan vajaan 50 sivun mietinnössä korostetaan ihmisten omatoimisuuden lisäämistä hyvinvointinsa turvaamiseksi ja sitä, että sosiaaliturvan on kannustettava ihmisiä työntekoon. Mitään konkreettista näiden osalta ei esitetty, sillä sanojen tulkinnoista löytyy riidan aineksia paljon. Erilaisia malleja löytää toimikunnan tuhatsivuisesta taustaraportista.

Suurimpia näkemyseroja löytyy siitä, pitäisikö Suomessa verotusta, jolla perusturva ja palvelut pääosin rahoitetaan, laskea, pitäisikö heikommin tuottava työtä verottaa entistä kevyemmin, jotta se mahdollistaisi näissä matalammat palkankorotukset ja pitäisikö kaikkia kattavan sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointipalvelujen sijaan kehittää verohelpotuksin tuettua "omatoimisuutta" esim. yksilöllisten vakuutusten muodossa.

Kaikki maksavat ja saavat

Kallisen mukaan meillä on jo pidempään herätelty vakuutettujen tietoisuutta sosiaaliturvan kustannuksista lisäämällä etuuksien ja maksujen läpinäkyvyyttä.

– Se oli suurin syy esimerkiksi työeläkemaksun jakamiseen työnantajien ja työntekijöiden osuuksiin. Jokainen näkee palkkakuitissaan maksavansa eläkemaksua.

Nyt sosiaalivakuutukset ovat lakisääteisiä ja koskevat kaikkia. Niiden perusturvaosiin käytetään myös valtion verotuloja.

– Se on yhteisvastuuta, korostaa Kallinen.

Kaikkia kattavina ja lakisääteisinä vakuutukset on Kallisen mukaan takuu turvan saamisesta tarpeen tullen. Mutta jos rahoitus päästetään rapautumaan ja etuuksia jouduttaisiin kovalla kädellä leikkaamaan, hyvätuloiset alkaisivat rakennella itselleen yksityisiä vakuutuksia.

– Jos niitä vielä tuettaisiin verohelpotuksin, halut lakisääteisten vakuutusmaksujen suorittamiseen pienenisivät. Samalla verotulot pienenisivät ja sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus vaarantuisi, sanoo Kallinen.

Sekajärjestelmä jatkossakin

Palkkatyötä tekevät ovat pääosin ansiosidonnaisten etuuksien piirissä. Niiden ja vähimmäisturvan rahoitusta halutaan entisestään erottaa toisistaan. Perusturvan maksaisi valtio ja ansioturvan työnantajat ja palkansaajat.

Kallinen muistuttaa kuitenkin, että vähimmäis- ja ansioturva ovat "parisuhteessa". Esim. ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa valtio maksaa siitä peruspäivärahaa vastaavan osan. Pätkätöiden yleistyminen pitää kansaneläkkeen tärkeänä melkoiselle palkkatyötä tekevien joukolle, kun työeläke jää pieneksi.

Suomen sekajärjestelmä, jossa lähes kaikilla sosiaaliturvan sektoreilla käytetään sekä verorahaa, vakuutettujen rahaa ja pienessä määrin yksilöllisiä ratkaisuja, tuntuu säilyvän jatkossakin. Esim. vakuutusyhtiöt haluaisivat painottaa jälkimmäisiä tarjoamalla yksilöllisiä hoitovakuutuksia vanhuuden varalle, mutta valtion tuella verovähennysten kautta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisessäkin on enemmän kyse siitä, että yksityiset palveluntuottajat haluaisivat jakamaan niihin käytettäviä julkisia rahoja kuin puhtaista yksityisistä palveluista.

Heikki Lehtinen