vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Piirros: KRISTIAN NIVALATyömaahenki
hukassa ja
pinna tiukalla
 

mine1.jpg (716 bytes)  – Olisihan se paljon mukavampaa, jos työmaalla olisi hyvä henki ja voisi vaikuttaa asioihin porukalla. Sehän olisi sekä firman että työntekijän etu. Meillä se henki on hukassa. Hermot kiristyvät, sanoo maanrakennuskoneenkuljettaja Kalle Herranen suoraan.

– Jokainen meistä mokaa joskus. Pitäisi riittää, jos pomo huomauttaa kerran asiallisesti. Tuntuu erittäin ikävältä, kun koko kesä jauhetaan samaa asiaa, huudetaan ja nimitellään. Jos työntekijä sanoo jostakin epäkohdasta ja toivoo korjausta, hänelle vastataan tyyliin 'mitä se sulle kuuluu'.

– Aikansa sitä kuuntelee, sitten se muuttuu lähinnä huonoksi vitsiksi ja lopulta tällaisen käytännön jälkeen ukko kuin ukko päättää olla hiljaa. Mikäli ei harrasta ruskeakielisyyttä, niin puhumattomuushan siitä seuraa, asiat jumittuvat, itse kukin tekee juuri ja juuri vain sen, mihin on ihan pakko. Viimeisetkin luottamuksen rippeet karisevat, kyräily lisääntyy. Ammattitaidon aliarvioimisesta voi myös olla kysymys. Työn mielekkyyttä lisäävä joustaminen on loppunut, kireys kasvaa, Herranen sanoo.

Kainuulainen Kalle Herranen on työskennellyt kymmenisen vuotta saman yrityksen palveluksessa. Kaivinkoneita on puolisenkymmentä, palkollisia saman verran. Ajossa on myös muutama auto.

Töitä on riittänyt joten kuten, äskettäin oli yli kolmen kuukauden lomautus. Pieniä katkoksia on ollut aiemminkin. Lomautuksen antaminen voi yllättää esimerkiksi tunti sen jälkeen, kun luottamusmies on ottanut yhteyttä vaikkapa työsuojelupiiriin epäkohtien korjaamiseksi.

Kalle Herranen, parin vuoden ikäinen luottamusmies, mainitsee pari konkreettista esimerkkiä kiistojen taustalta.

– Sellaista selvää asiaa kuin suojavaatetusta ei työnantajalta tahtonut irrota millään. Samoin on käymässä lakisääteisten terveystarkastusten kanssa. Ylityökorvauksista ei kestä paljoa puhella tai muuten…

Uhkausten edessä arkuus lisääntyy, nuori duunari ei uskalla puhua epäkohdista mitään. Pyytää luottamusmiestäkin vaikenemaan, koska pelkää leivän loppuvan. Työpaikkoja kun ei nykyisin noin vain Kainuussa vaihdeta.

– Yksi tai pahimmillaan kaksi miestä on firmasta vuosittain lähtenyt. Pikkuyrityksessä määrä on merkittävä. Ovat varttuneempaa väkeä, eivät kestä kuunnella työmaan puheita tai puhumattomuutta, luottamusmies arvelee.

– Kunpa työpaikoilla voitaisiin keskustella asioista asiallisen avoimesti ja niiden oikeilla nimillä. Huutaminen ja suiden sulkeminen ei kohenna työmaahenkeä, sanoo kainuulainen luottamusmies Kalle Herranen.

Maija-Liisa Jalkanen

Palkkatyöläinen 2.5.2002 nro 4/02

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)