– Haluamme kantaa oman vastuumme maailman sosiaalisesta kehityksestä. Eettinen standardi on meille väline, jonka avulla voimme seurata ja parantaa toimintamme eettisyyttä, hän julistaa yrityksen verkkosivuilla. Lapsi-, orja- ja pakkotyö ovat Livalille nollatoleranssikysymyksiä.

Hän selventää Palkkatyöläiselle, ettei yritys pyri olemaan mikään maailmanparantaja, mutta että sitoutumisen takana on tietty idealistinen asennoituminen. Ensisijaisesti kysymys on toiminnasta kehitysmaissa, etenkin Kiinassa, missä Livalilla on alihankkijoita. Mutta parantamisen varaa on Suomessakin, hän toteaa.

Livalin pääluottamusmies Seija Kankaanpää löytyy kotoaan Porvoosta, loppupalamisen aiheuttamalta sairaslomalta. Se kuva, jonka hän omien kokemustensa perusteella antaa Livalin henkilöstöpolitiikasta, vahvistaa Iisahon toteamuksen. Yrityksen sosiaalisen vastuunoton tasoa on todellakin varaa parantaa.

Seija Kankaanpää on hiljainen ja väsynyt. Hän on polttanut itsensä loppuun kovassa työssä ja luottamiestehtävän paineissa. Mutta hän aikoo palata eikä antaa periksi.

Seija Kankaanpään tuntema Lival on työpaikka, jossa työtahti on viritetty äärimmilleen, urakoita kiristetään ja johdon edessä kumarrellaan. Hän on kokenut itsensä silmälläpidon alaiseksi ja voimattomaksi.

Työntekijät ovat levottomia ja hädissään: he pelkäävät menettävänsä työpaikkansa, jos valittavat. Ne jotka voivat, hakeutuvat muualle. Muut yrittävät kestää ja kärsivät hiljaa.

– Heitämme joskus keskenämme herjaa, että tuntuu kuin oltaisiin vankilassa, Seija Kankaanpää sanoo ja hymyilee väsyneesti.

Sairaslomat syynissä

Sairaslomat on asetettu Livalilla suurennuslasin alle. Helmikuussa ilmoitustaululle ilmestyi paperi, jossa todettiin, ettei lääkärin antama sairaslomatodistus välttämättä sido työnantajaa. Lival tutkii kaikki sairaslomatodistukset ja varaa itselleen oikeuden arvioida sairauden laatua.

Jos työntekijä arvioinnin perusteella pystyy tekemään jotakin muuta työtä, hänelle osoitetaan sellainen. Jos sairaslomassa on epäselvyyksiä, palkkaa ei makseta.

Ilmoituksen teksti on kopioitu Sipoon terveyskeskuksen ylilääkärin lausuntoon, joka on kirjoitettu kunnan viralliselle kirjelomakkeelle. Ilmoitus otettiin pois taululta, kun varapääluottamusmies kääntyi asiassa Metalliliiton puoleen.

Työsuojelutarkastaja Lea Piho Uudenmaan työsuojelupiiristä äimistyy paperin nähdessään. Hän sanoo, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa.

– Ei tämä ainakaan todista työpaikan hyvästä ilmapiiristä. Tämähän on yksi tapa osoittaa epäluottamusta työntekijöitä kohtaan.

Suorastaan laittomana hän ei kuitenkaan paperia pidä. Työnantajalla on oikeus tarkastaa lääkärintodistus ja selvittää, pystyykö työntekijä tekemään jotakin muuta työtä. Mutta lääkärin diagnoosia työnantaja ei voi muuttaa ja lääkärin vaitiolovelvollisuus pätee myös suhteessa työnantajaan.

Riitta Harjula istuu Livalin asennushallissa ja kiinnittää lasia muovikehyksiin. Hänestä tunnelma työpaikalla on kehno. Puhutaan kyllä, että täytyisi pitää yhtä ja pitää puolensa, mutta puheita pidemmälle ei päästä.

– Totta kai on huono juttu, jos ei edes uskalleta pitää sairaslomaa — ja täällä pitää todella miettiä ennen kuin on päivänkin poissa.

Urakat ovat tiukkoja, Riitta Harjula sanoo. Kellokalle ilmaantuu paikalle heti sekuntikellonsa kanssa, jos joku onnistuu saamaan irti ylimääräisen lantin. Ja urakkaa kiristetään jälleen.

Riitta Harjulan työtoveri Nanna Jansson iloitsee siitä, että eläkkeeseen on enää kolme vuotta. Hän on tyytyväinen työtehtäviinsä, mutta työpaikan tunnelmista hän ei halua sanoa mitään.

– Parempi kun ei sano mitä ajattelee, hän toteaa ja panee suun suppuun.

Alumiinilevyjä rei’ittävä Finn Åström puhuu avoimemmin, mutta on myös tyytyväisempi oloonsa.

– Jos osaa suhtautua asioihin oikealla tavalla, täällä on hyvä olla töissä, hän sanoo. Työt on tehtävä siinä tahdissa kun niitä tulee.

– Täyttä vauhtia koko päivän. Jos työt vähenevät, vähenee väkikin.

Åström tekee mielellään ylitöitä, sillä hänellä on asuntolaina maksettavana.

– Ylitöitä on viime vuosina tullut tehtyä 170—300 tuntia.

Tällä hetkellä hän tekee töitä tuntipalkalla, mutta on aiemmin tehnyt myös urakkaa.

– Siitä en tykännyt. Rahaa tuli huonosti, vaikka vauhti oli koko ajan hurja.

Varapääluottamusmies Johan Järvinen on joutunut astumaan Seija Kankaanpään tilalle tämän sairasloman ajaksi. Paikka on hankala ja hän pyrkinyt neuvottelemaan ja sovittelemaan pikemminkin kuin hakemaan riitaa.

– Olen ehkä huono luottamusmies, hän huokaisee.

Hänen mielestään johdon kanssa pystyy keskustelemaan ja hän toivoo, että vuoropuhelua voitaisiin jatkaa.

Normaalia?

Myös Viveka Iisaho vakuuttelee yhteistyötahtoa.

– Ihmiset ovat suurin voimavaramme ja heistä on pidettävä huolta, hän sanoo.

– Kritiikkiä tulee päivittäin. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja katsotaan, miten asioita voidaan parantaa.

Iisaho haluaa tyynnytellä sairaslomatodistuksista syntynyttä kiistaa. Missään vaiheessa ei ole ollut tarkoitus asettaa kyseenalaiseksi perusteltuja sairaslomia.

– Eihän ihmisiä sairaina töihin haluta.

Hänestä on ikävää, että sairaslomia koskeva ohje sai kielteisen vastaanoton ja korostaa, että paperi poistettiin ilmoitustaululta heti, kun ammattiosasto siihen reagoi.

Urakkahinnoittelusta hän sanoo vain, että työtutkimuksia tekevä firma on sanonut sen olevan aivan normaalia.

Sopimussihteeri Vuokko Väänänen Metalliliitosta sanoo, että urakkahinnoittelua saa muuttaa vain siinä tapauksessa, että työssä tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka riittävät uuden urakkahinnan perusteeksi. Se että työntekijät tottuvat työhön, tekevät sitä nopeammin ja ansaitsevat enemmän ei ole pätevä peruste urakkaehtojen kiristämiselle.

Hänestä osapuolten pitäisikin ryhtyä neuvottelemaan Livalin urakkajärjestelyistä. Metalliliittoon on nimittäin kantautunut kovin runsaasti viestejä, jotka kertovat tyytymättömyydestä urakoihin tässä yrityksessä.

Loukkaavaa

Seija Kankaanpäätä on loukannut myös Livalin tapa käsitellä kirjelähetyksiä. Hän kertoo, että kaikki hänelle yritykseen tuleva posti avataan ennen kuin se tulee hänen käsiinsä. Myös silloin, kun hänen nimensä on kirjekuoressa ylimpänä.

– Olen korostanut, etten pidä siitä, että postiani avataan, mutta saanut vastaukseksi, että se on Livalilla käytäntö.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio muistelee, että on olemassa ennakkotapaus, jossa katsottiin, että työntekijälle virastoon tulevaa kirjettä, jossa vastaanottajan nimi on ylinnä, on pidettävä henkilökohtaisena. Samaa logiikkaa pitäisi voida soveltaa myös yritykseen.

Muilta osin Aarnio kehottaa kääntymään viestintäviraston puoleen. Siellä lakimies Kirsi Sunila-Putilin viittaa perustuslain 10. pykälään ja rikoslain viestintäsalaisuutta koskeviin määräyksiin. Perustuslaki toteaa, että kirjesalaisuus on loukkaamaton. Rikoslain 38. luvun 3. §:ssä sanotaan:

"Joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen…on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi".

Jos tällainen loukkaus on tapahtunut, asian voi ratkaista ainoastaan tuomioistuin.

Hans Jern

SAI:n (Social Accountability International) eettisen standardin SA 8000 myöntää BVQI (Bureau Veritas Quality International), joka on monikansallinen ja tunnettu toimija sertifiointimarkkinoilla. SA 8000 –standardin pohjana ovat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset ja YK:n ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia koskevat julistukset.

BQVI:n edustajat ovat käyneet Livalilla kahdesti ja haastatelleet silloin myös yrityksen luottamusmiestä.