Ongelmana työpaikoilla on, että
opiskelijasta tulee helposti lisätyövoima eikä oppija. On myös kiinnitettävä huomio
siihen, miten opiskelija ajetaan sisään uuteen oppimisympäristöön. Oikea tapa tuskin
on heittää työssäoppija työn ääreen vihaisesti huikaten. Opiskelijalla on oikeus
olla rehellisesti "tyhmä", kysyä tyhmiä kysymyksiä ja oppia ne asiat, jotka
opetussuunnitelmiin on sisällytetty. Työyhteisössä tulee mielestäni kiinnittää
huomiota entistä enemmän ohjaukseen. Ammattilaiselta helposti unohtuu, että hän ohjaa
tulevaa kollegaansa. Opiskelijaa pidetään usein taakkana.
Myös ohjausvastuuta pitäisi jakaa tasaisemmin työntekijöiden kesken. Yksi ratkaisu
olisi ohjausvuoron kierrättäminen, jolloin yksittäinen työntekijä ei rasittuisi
liikaa. Uskon, että jos työnohjaus on jätetty parin työntekijän harteille ohjaaja
palaa varmasti nopeasti loppuun ja opiskelija ei saa tarvittavaa ohjausta. Ohjaajan tulisi
tuntea ohjattavansa opetussuunnitelma kyetäkseen antamaan hyvää ohjausta ja tukemaan
oppimista, jonka on määrä tapahtua nimenomaisella työssäoppimisjaksolla.
Työpaikan johdon tulisi tiedottaa työässäoppijan tulemisesta etukäteen. Tällöin
myös muut työntekijät pääsisivät sopeutumaan ajatukseen uudesta
"työntekijästä". Näin vältytään maanantaiaamuna kaikille tulevasta
yllätyksestä työssäoppijasta. Nuoresta tai vähän vanhemmasta hyypiöstä,
joka ei varmaan edes osaa mitään...
Helposti unohtuu, että opiskelija voi tuoda työpaikoille uutta päivitettyä tietoa,
sillä hän on viimeksi ollut koulunpenkillä. Työssäoppija saa olla rohkea
kysyessään, miksi työ tehdään noin eikä näin? Vastaukseksi saa yleensä, että
minä olen tehnyt näin jo 20 vuotta joten parempi että sinäkin teet tai teet vääriin.
Tässäkin olisi yksi kehittämisen alue. Jos opiskelija tuo esiin omaa osaamistaan,
silloin työyhteisö hyppää varpailleen. Mitä tuokin tänne tulee meitä opettamaan.
Tällainen ei kovin onnistunutta vuorovaikutusta, vai mitä?
Uskaltaako työssäoppija tuoda omaa ammatillisuuttaan esille saamatta nenillensä?
Useimmissa tapauksissa sitä vaan suututtaa ohjaajansa. Sosiaali- ja terveysalalla jo vala
velvoittaa ohjaamaan opiskelijaa, mutta voisi ohjaaja sen valan lisäksi käydä myös
pyörähtämässä jatkokoulutuksessa siitä miten ohjataan. Työyhteisöllä on
mielestäni suuri vaikutus tyossäoppimisen onnistumiseen. Olisi tärkeää taata
opiskelijoille yhdenmukainen työssäoppimiskäytäntö. Tärkeä lenkki tässä kaikessa
on työyhteisö ja työtoverit.
Marko Auvinen
Kirjoittaja on 20-vuotias
SAKKIn hallituksen varajäsen ja lähihoitaja,
joka opiskelee parhaillaan terveydenhoitajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa
Helsingissä.