vane.jpg (302 bytes)

tee.jpg (2675 bytes)

Piirros: KRISTIAN NIVALANäin on tehty
aina ennenkin
 

mine1.jpg (716 bytes)  Työyhteisöt, joissa itse olen työskennellyt, ovat olleet hyvin kiireisiä paikkoja, Työvoimapula on tuttua sosiaali- ja terveysalalla, ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa olen työskennellyt valmistuttuani lähihoitajaksi.

Ongelmana työpaikoilla on, että opiskelijasta tulee helposti lisätyövoima eikä oppija. On myös kiinnitettävä huomio siihen, miten opiskelija ajetaan sisään uuteen oppimisympäristöön. Oikea tapa tuskin on heittää työssäoppija työn ääreen vihaisesti huikaten. Opiskelijalla on oikeus olla rehellisesti "tyhmä", kysyä tyhmiä kysymyksiä ja oppia ne asiat, jotka opetussuunnitelmiin on sisällytetty. Työyhteisössä tulee mielestäni kiinnittää huomiota entistä enemmän ohjaukseen. Ammattilaiselta helposti unohtuu, että hän ohjaa tulevaa kollegaansa. Opiskelijaa pidetään usein taakkana.

Myös ohjausvastuuta pitäisi jakaa tasaisemmin työntekijöiden kesken. Yksi ratkaisu olisi ohjausvuoron kierrättäminen, jolloin yksittäinen työntekijä ei rasittuisi liikaa. Uskon, että jos työnohjaus on jätetty parin työntekijän harteille ohjaaja palaa varmasti nopeasti loppuun ja opiskelija ei saa tarvittavaa ohjausta. Ohjaajan tulisi tuntea ohjattavansa opetussuunnitelma kyetäkseen antamaan hyvää ohjausta ja tukemaan oppimista, jonka on määrä tapahtua nimenomaisella työssäoppimisjaksolla.

Työpaikan johdon tulisi tiedottaa työässäoppijan tulemisesta etukäteen. Tällöin myös muut työntekijät pääsisivät sopeutumaan ajatukseen uudesta "työntekijästä". Näin vältytään maanantaiaamuna kaikille tulevasta yllätyksestä — työssäoppijasta. Nuoresta tai vähän vanhemmasta hyypiöstä, joka ei varmaan edes osaa mitään...

Helposti unohtuu, että opiskelija voi tuoda työpaikoille uutta päivitettyä tietoa, sillä hän on viimeksi ollut koulunpenkillä. Työssäoppija saa olla rohkea kysyessään, miksi työ tehdään noin eikä näin? Vastaukseksi saa yleensä, että minä olen tehnyt näin jo 20 vuotta joten parempi että sinäkin teet tai teet vääriin. Tässäkin olisi yksi kehittämisen alue. Jos opiskelija tuo esiin omaa osaamistaan, silloin työyhteisö hyppää varpailleen. Mitä tuokin tänne tulee meitä opettamaan. Tällainen ei kovin onnistunutta vuorovaikutusta, vai mitä?

Uskaltaako työssäoppija tuoda omaa ammatillisuuttaan esille saamatta nenillensä? Useimmissa tapauksissa sitä vaan suututtaa ohjaajansa. Sosiaali- ja terveysalalla jo vala velvoittaa ohjaamaan opiskelijaa, mutta voisi ohjaaja sen valan lisäksi käydä myös pyörähtämässä jatkokoulutuksessa siitä miten ohjataan. Työyhteisöllä on mielestäni suuri vaikutus tyossäoppimisen onnistumiseen. Olisi tärkeää taata opiskelijoille yhdenmukainen työssäoppimiskäytäntö. Tärkeä lenkki tässä kaikessa on työyhteisö ja työtoverit.

Marko Auvinen

Kirjoittaja on 20-vuotias
SAKKIn hallituksen varajäsen ja lähihoitaja,
joka opiskelee parhaillaan terveydenhoitajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Palkkatyöläinen 2.5.2002 nro 4/02

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)