Nyt ollaan nippa nappa vesirajan yläpuolella. Työntekijöillä on kuitenkin pelko takaraivossa.

Talossa on ammattitaitoista ja kokenutta väkeä. Heillä on yhteinenkin käsitys siitä, miten työt voisi järjestää paremmin ja keskittyä kannattavimpiin töihin. Nyt toimitusjohtaja ottaa sisään kaikki työt, mitä vain saa.

– Hänen mukaansa se tuo kuitenkin rahaa, vaikka tappioita niistä monesti tulee, kertoo Matti.

– Porukalla on puhuttu siitä, mitä me todella osaamme, mitä töitä ja miten pitäisi tehdä. Mutta toimitusjohtaja ei sitä näe. Hän on tottunut tiettyyn kaavaan, joka ei enää välttämättä toimi.

Johtajille tehdään jatkuvasti uusia kirjoja, miten työntekijöitä pitäisi johtaa.

– Mutta mistä löytyisi kirja, joka kertoo, miten johtajia johdetaan, kysyy Matti.

Tämä aiheutti surkuhupaisiakin tilanteita: vain kahdet haalarit vuodessa, työhanskat jouduimme maksamaan jne. Vuosikymmenen alun lama oli vielä johtanut siihen, että monet edut olivat vähän niin ja näin. Kuulin tapauksesta, jossa matka- ja päivärahoja oli korvattu työmaalle jääneillä pellinpaloilla.

Kahvi- ja ruokatunnit kuluivat epäselvää tilannetta kiroillen. Työnantaja sai todella ympäri korvia. Kukaan ei kuitenkaan ollut valmis ottamaan vastuuta asioiden hoidosta. Luottamusmieskin hoiti lähinnä peltimiesten asioita.

Sain tilanteesta jotenkin tarpeekseni ja lupasin katsoa, mitä asioille voisi tehdä. Minut valittiin yrityksen yhteistyötoimikuntaan raskaan puolen työntekijöiden edustajaksi. Liiton edustajan avustuksella sainkin joitain asioita selkeytettyä: viidet haalarit vuodessa, työhanskoja ei tarvinnut maksaa, silmälasien hankinta, matkatöiden korvausten selkeyttäminen ja parakkeen soveltaminen.

Työnantajan vastaisku seurasi kuitenkin välittömästi. Parakkeen henkilökohtainen lisä oli kohdallani lähes alinta tasoa ja ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullessa minut lomautettiin. Tämä tapahtui kesken ison urakan, joten töitä kyllä oli. Lomautuksen mahdollisti, että minulla ei ollut minkäänlaista luottamusmiesturvaa.

Katkeruutta aiheuttaa vieläkin hieman se, miten lammasmaisesti porukka, joka oli vaatinut minua hoitamaan asiat kuntoon, suhtautui lomautukseeni. Kovat puheet ruokapöydässä vaihtuivatkin puheiksi: "Kyllä se sitä vähän kerjäsikin".

Voin kuvitella nykyäänkin, kuinka kovia metallimiehiä löytyy ruokalan pöydän ääressä. Näihin puheisiin kannattaa vain suhtautua varauksella. Ainakin kannattaa turvata selustansa jotenkin, ennen kuin aikoo tehdä jotain tämän porukan eteen.