Teema
Villiä menoa
pienissä rakennusyrityksissä
 Kaikki eivät ole
huijareita. Jokin on kuitenkin pielessä, kun ammattiliiton toimitsija joutuu lähes
päivittäin puuttumaan työehtosopimusrikkomuksiin. Usein kyse on pienestä yrityksestä,
joka pyrkii minimoimaan menonsa. Jotain on jäänyt maksamatta.
Syynsä voi olla työntekijänkin
suhtautumisessa asioidensa hoitoon.
 –
Meidän jäsenistöstämme valtaosa työskentelee pienissä yrityksissä, aluesihteeri Ismo
Mansikka Rakennusliiton Satakunnan aluejärjestöstä kertoo.
Mansikan mukaan suuri murros tapahtui
1990-luvun laman myötä. Tällöin hävisivät keskisuuret rakennusyritykset alalta.
– Ne olivat pääsääntöisesti
fiksuja firmoja, jotka huolehtivat työntekijöistään ja asioistaan. Pienen notkahduksen
takia ei oltu heti osoittamassa työläisille ovea kilometritehtaalle. Työntekijät
pystyivät suunnittelemaan omaa elämäänsä pitkäjänteisemmin kuin nykyään.
Nousukausi on tuonut jälleen pienet
rakennusliikkeet mukaan ja meno on muuttunut. Aluesihteeri Mansikka peräänkuuluttaa
aitojen yhteyksien saamista näihin yrityksiin.
Luottamusmies kannattaa valita
– Suurin ongelma on, että pienet
porukat eivät valitse luottamusmiehiä. Työpaikka on niin kallisarvoinen saavutus, että
siinä helposti unohtuu ay-liikkeen pitkäaikaisella tappelulla saadut perusedut:
työsuojelu, työterveyshuolto, sosiaalitilat jne.
Mansikka vaatiikin työläisiä
ryhdistäytymään. Pienellekin työpaikalle valittu luottamusmies selkeyttäisi
tilannetta. Villiksi riistäytyneestä menosta seuraa ongelmia. Epäselvyyksiä puidaan
aluetoimistossa päivittäin. Ylityö-, matka- ja lomakorvaukset ovat maksamatta sekä
palkka- ja työtodistukset tekemättä.
– Sitten tullaan tänne ryppyisten
papereiden kanssa ja selitetään, että olin töissä sellaisella Matilla, joka ajoi
keltaista Transitia. Usein meillä ei ole edes täyttä selvyyttä, kenelle kohdistamme
vaatimuksemme maksamattomista palkoista ja korvauksista.
– Epätäydelliset paperit
aiheuttavat myös harmaita hiuksia työttömyyskassassa, kun siellä yritetään
määrittää työntekijän työttömyyskorvauksen suuruutta.
Aluejärjestö seuraa alueellaan
tapahtuvaa ja aloitettavaa rakennustoimintaa työmaatarkastuksin ja Rakennustutka-lehden
tietojen avulla. Parannusta tilanteeseen on tuonut myös vuosi sitten alkanut yhteistyö
työsuojelupiirin kanssa.
– Saamme kopiot heille tulevista
työmaiden alkamisilmoituksista, mutta ne eivät kata koko kenttää. Kaikki eivät
ilmoita tai ilmoitus tulee myöhässä.
Paljon on kiinni aivan
taitamattomuudestakin. Aluesihteeri Ismo Mansikka vaatiikin pienyrittäjille lisää
koulutusta, eräänlaista yrittämisen perusajokortin suorittamista.
– Kyllä nykypäivänä pitää
pystyä laatimaan asianmukaiset kirjalliset työsopimukset sekä palkka-, työ-, ja
lomautustodistukset. Tietysti työntekijöiden tulee myös vaatia näitä.
Naapurivalvonta pelaa hyvin
Turun ja Porin työsuojelupiirin Porin
toimipisteeseen tulee jatkuvasti pyyntöjä yritysten työolojen tarkastamisesta.
– Valitettavasti soittaja ei aina
kerro nimeään, vaan sanoo soittavansa naapurin tai tutun puolesta. Tällöin emme
yleensä ryhdy toimiin asian suhteen, ellemme haista jotain todella merkittävää
ilmoituksen takana, työsuojeluinsinööri Timo Naukkarinen selvittää.
Naukkarisen mukaan työolot ovat
pienissä yrityksissä huonommalla tolalla kuin isoissa.
– Usein asiat ovat sinnepäin,
mutta kyllä vastaan on tullut varsinaisia rytöläjiäkin. Näistä ei kuitenkaan hevin
ilmoiteta meille, kun pelko työpaikan menettämisestä on kova.
Työsuojelupiiri etsiikin yhteyksiä
yrittäjiin uudella tavalla. Yhteistyössä yrittäjäjärjestöjen ja kuntien kanssa
piiri on järjestänyt kuntaviikkoja, jolloin on pyritty käymään alueen jokaisessa
yrityksessä.
– Olemme rakentaneet
"Pienyrittäjän tietopaketin", jota olemme jakaneet viikolla pikkufirmoille.
Kokemus on opettanut, että tietoa niissä tarvitaan. Vastaanotto on ollut pääosin
myönteistä, vaikka jotkut ovatkin uhanneet siirtää pajansa Viroon.
– Suurimmat puutteet työoloissa
liittyvät usein ilmanlaatuun ja sosiaalitilojen puutteisiin. Myös työterveyshuollon
järjestämisessä on ilmennyt laiminlyöntejä.
Työturvallisuusasioista kannattaisi
työntekijöiden ahkerammin ilmoittaa työsuojelupiiriin. Tällöin piiriin tulisi
varmasti vähemmän uuden systeemin mukaisia ilmoituksia.
– Vakavasta työtapaturmasta
pitää meille ilmoittaa aina. Mikä on vakavaa, on tietysti harkinnanvaraista. Olemme
kuitenkin sopineet hälytyskeskuksen kanssa, että meille ilmoitetaan aina, kun ambulanssi
käy jollain työmaalla. Tällaisiakin tapauksia tapahtuu viikoittain, pahimpana
päivänä kolmesti.
– Kyse ei luonnollisesti ole
pelkästään pienistä työpaikoista.
"Mikä on pienin
palkka?"
Työsuojelupiirin tarkastaja Erkki
Nurmen mukaan heiltä kysellään työehdoista useita kertoja viikossa.
– Yrittäjien yleisin kysymys on:
mikä on pienin palkka, jonka voin maksaa kaverille?
– Työntekijäpuolella meidän
vastuulla ovat järjestäytymättömät työläiset. Muut ohjaamme asianomaisen liiton
pakeille.
Ammattiliitot pyytävät myös
viranomaisapua työsuojelupiiriltä. Työvoimatoimisto on merkittävä yhteistyötaho
piirille.
– Yksi työttömyyskorvauksen
myöntämisehto on, että palkat on maksettu työehtosopimusten mukaisesti. Jos näin ei
ole tapahtunut, niin lähdemme jäljittämään työnantajaa, vaikka työntekijä ei sitä
vaatisikaan.
Toimiston piirissä ollaan
huolestuneita uudenlaisesta sopimuskulttuurista. Viime aikoina ovat yleistyneet
"töihin tarvittaessa" työsopimukset.
– Tällaiset sopimukset eivät ole
nykypäivänä mitenkään harvinaisia. Ongelmia aiheuttavat varoaika, työn kesto ja
työstä kieltäytymisen mahdollisuus. Töitä on täysin satunnaisesti ja lyhyissä
pätkissä.
– Täällä sitten setvitään
lapsenhoidon järjestämistä, vuosilomakorvauksia, ja työsuhdeturvaa. Tuntuu kuin paljon
puhuttuja joustoja pyritään ajamaan joka asiaan. Kuitenkin joustoilla ovat selvästi
sopimuksissa määritetyt ehtonsa ja paikkansa, tarkastaja Erkki Nurmi painottaa.
Timo Naukkarinen ja Erkki Nurmi ovat
seuranneet työelämän kehitystä aitiopaikalta. Epävarmuus työelämässä on
lisääntynyt. Heillä onkin selkeä viesti työntekijöille.
– Ihmisten pitäisi tiedostaa
järjestäytymisen merkitys.
Martti Suuriniemi
Kuva: Juha Sinisalo
Palkkatyöläinen
3.4.2001 nro 3/01 |
