Vuosi nuorena sielunpastorina
 Nuori ja luottamusmies – joskus niiden
yhdistäminen samaan asiayhteyteen on kovin hankalaa, mutta kohdallani se on onnistunut.
Kuulun niihin onnellisiin, joiden työpaikan vanhat sedät ja tädit ovat olleet tukena ja
antaneet niin opastusta kuin kannustustakin.
Kuinka ihmeessä sitten minulle
sellainen vahinko pääsi käymään, että erehdyin luottamusmieheksi? Niin se kävi
minulle, kun on käynyt monelle vanhemmallekin. Tullessani uudelle työmaalleni kysyin,
kuka siellä on luottamusmiehenä. Vastaukseksi sain, ettei kukaan, mutta nyt on.
En alkuun osannut edes ajatella, mitä
kaikkea luottamusmiehen tehtävät pitävät sisällään. Vähemmän on kuitenkin ollut
minkäänlaisia ristiriitatilanteita työnantajan kanssa. Lähinnä työnantajan kanssa
olemme sopineet rutiineja esimerkiksi vapaapäivistä. Hoidan yleisimmin asioita
ammattiliittoon päin, hankin uusia jäseniä, hoidan vanhojen jäsenten asioita ja
tiedotan tapahtumista.
En osannut kuvitellakaan, että saisin
jonkinlaisen sielunpastorin roolin. Rooli tuntuu kuitenkin mukavalta ja kannustavalta, kun
monet vanhemmista(kin) työkavereista kääntyvät huolineen puoleeni. Usein osaan antaa
avuksi vain ymmärrystä, mutta sekin monesti riittää. Luottamusmiehen tehtävänähän
on porukan yhtenäisyyden turvaaminen ja yhteishengen lujittaminen.
Nyt on luottamusmieselämää takana jo
kokonainen vuosi. Mitä on jäänyt käteen?
Varmasti tämä tehtävä on ollut
kaikista luottamustoimistani vaativin ja raskain, mutta myös antoisin. Kaikkien neuvojen
ja oppien laittaminen kurssiin tai koulutukseen lienee mahdotonta. Tämän homman taitaa
oppia parhaiten käytännössä. Eikä käytäntö niin vaikeaa ole, ettenkö muillekin
luottamusmiehen hommaa suosittelisi. Tärkeitä on ollut tietää, kuka tietää eikä
tietää kaikkea itse!
Saan tulevaisuudessa varmaan vastaavia
tehtäviä hoidettavakseni. Niinpä kokemuksestani hyötyvät itseni lisäksi tulevat
työporukat. Joskus tulevaisuudessa velvollisuuteni on siirtää tietoni ja taitoni
nuoremmille vastuunkantajille.
Luottamustehtäviä vastaanotettaessa
ei tarvitse olla valmis kävelevä tietopankki vaan kokemusta tulee matkan varrelta.
Hyväksi kokemani tapa on ollut toimiminen posteljoonina, joka vie tietoa sinne missä
sitä kulloinkin tarvitaan.
Eero Honka
Kirjoittaja
on muurari,
joka toimii luottamusmiehenä
YIT-yhtymän rakennustyömaalla Helsingissä
Palkkatyöläinen
3.3.2004 nro 2/04 |
