Ehkä Siperia sittenkin opettaa.

Milli Miller syntyi Krasnojarskissa Siperiassa, josta perhe muutti 1970-luvun alussa Tallinnaan. Myös ammatti vaihtui, sillä tyttären syntymän aikoihin puhjennut allergia esti häntä toimimasta kätilönä. Kauppakoulun jälkeen työpaikka järjestyi kaupan keskusvirastossa. Kun neuvostojärjestelmä romahti, Millistä tuli myyjä. Stockmannilla on tullut nyt neljä vuotta täyteen.

Kun Stockmannille perustettiin ammattiosastoa noin vuosi sitten, hän oli porukan kantavia voimia, ja neuvokas nainen haluttiin luotoksi ja hankalana tunnetun suomalaistyönantajan neuvottelukumppaniksi.

Mutta on Millilläkin ripaus suomalaisverta. Se on peruja turkulaiselta isoäidiltä Sofia Tuomelta, jonka Venäjän tsaari siirsi 1880-luvun puolivälissä monen muun lailla Siperiaa asuttamaan. Siellä Sofia meni naimisiin ja perusti perheen.

Ei työehtosopimusta

– Aloin puuttua asioihin, kun tilanne työpaikalla oli niin huono. Täällä ei ole työehtosopimusta, työnantaja ei halua sitä, ja asiat ovat olleet aivan rempallaan. Nyt kaikille on saatu kirjallinen työsopimus.

– Palkka on edelleen kehno. Myyjille maksetaan 30 kroonia, vähän yli 2 euroa tunnilta. Palkka on sama, riippumatta päivästä tai kellonajasta. Stockmann on auki vuoden kaikkina päivinä, ainoastaan joulupäivänä tämä on kiinni, Milli kertoo.

Noin 60 pros. työntekijöistä on osa-aikaisia. Luotto sanookin, että kirjavat työehdot ovat hankalia ja ne aiheuttavat paljon närää työtovereiden kesken.

Näitä asioita ja työlakeja hän joutuu selvittelemään luoton tuntiensa aikana. Niitä hänellä on vain lain mukaiset neljä tuntia viikossa.

Kipeästi kaivattua jäsenhankintaa hoidetaan ruokatauoilla ja vapaa-aikana. Yhteensä 460 työntekijästä 56 kuuluu liittoon. Luoton tavoitteena on 20 uuden jäsenen rekrytoiminen tänä vuonna.

Virolaiset arkoja

Milli arvelee, että ay-liikkeeseen ei vielä uskalleta liittyä. Ihmiset pelkäävät menettävänsä työpaikkansa. Myös jäsenmaksu on monelle kynnyskysymys. Prosenttikin on monen mielestä liikaa, koska palkat ovat niin pienet.

– Tämän systeemin opetteleminen ottaa Virossa vielä aikaa. Virolainen ihminen on liian arka. Toisaalta taas nuorilla on töitä, heidän asiansa ovat kunnossa, he eivät siitä syystä ole kiinnostuneita ay-liikkeestä, pohtii Milli.

Uuden johtajan aikana Stockmannilla on tehty myös uudistuksia. Mm. turva-asiat ovat kohentuneet, liikkeestä ei varasteta niin paljon kuin aikaisemmin. Ruoka on parantunut, ja työntekijöiden liikuntaharrastuksia tuetaan n. 10 eurolla kuussa.

Millerin bonukset

Milli Miller on neuvotellut työnantajan kanssa myyntiin sidotun kannustusrahan. Myyjille on vahvistettu kuukauden tulostavoite, jonka ylittävästä myynnistä maksetaan 30 pros. palkkana normaalin palkan päälle.

Bonusta pidetään Milli Millerin ansiona.

Se on ainoita mahdollisuuksia saada palkkaan edes pientä henkilökohtaista korotusta. Palkat on neuvoteltu vuodeksi kerrallaan. Kevään korotukseksi odotetaan noin neljää prosenttia.

Milli toivoo, että liitto näkyisi enemmän julkisuudessa, esim. TV:ssä ja radiossa, sillä niitä ihmiset katselevat ja kuuntelevat. Tuttavien mukaan Milli itse on kyennyt julkisuudessa lisäämään pontta työntekijöiden vaatimuksille. Häntä pidetään uudenaikaisena ay-aktiivina.

Kaikki on täytynyt aloittaa melkein alusta lähtien uudelleen. Milli ei kuitenkaan haikaile neuvostoajan turvallisuudentunnetta.

– Aika ei tule takaisin. Elämähän on sellaista, että mennään eteenpäin. Minulla on paljon nuorisoa ympärilläni, ehkä sen takia ajattelen näin, sanoo Milli Miller.

Hilkka Jukarainen
Tallinna