Tulevan sopimuspolitiikan tuhannen taalan kysymyksenä SAK pitää sitä, miten löydetään oikeudenmukainen ja tasa-arvoa tukeva palkka- ja ostovoimamalli, kun alojen ja yritysten palkanmaksukyky eriytyy, paikallinen sopiminen lisääntyy suhteellisesti, paineet sopimusjärjestelmien hajautukseen kasvavat ja työvoima jakaantuu ydinosaajiin ja ulkokehäläisiin.

SAK:n hallituksen viimeistä viilausta vailla olevassa paperissa paikallista sopimista halutaan kehittää hallitusti kolmiportaisen järjestelmän osana ja tasajalkaa luottamusmiesjärjestelmän kehittämisen kanssa.

Sopimista tessien määräyksistä poikkeavasti järjestö laajentaisi vain tarkkaan harkiten.

SAK ei ole tyytyväinen paikallisen sopimisen nykyiseen asialistaan, vaan lisäisi siihen ay-jäsenille tärkeitä ja läheisiä asioita, kuten töiden sisällön, niiden organisoinnin, henkilöstön koulutuksen ja jaksamisen sekä yleisemminkin työpaikkojen olosuhteiden kehittämisen.

Luottoverkosta liittohanke

Paperi sisältää jälleen kerran myös paljon sanoja luottamushenkilöistä. Tavoitteeksi otetaan, että kaikille työpaikoille saadaan valituksi luotto. Tämä on tärkeää siksi, että työntekijät voivat olla tasavertaisesti mukana kehittämässä paikallista yhteistyötä ja sopimista. Luottojen tulee SAK:n mielestä saada myös enemmän koulutusta työpaikkojensa kehittäjiksi.

Jotta pieniä työpaikkoja riivaava luottamusmiespula helpottaisi, asiakirjassa esitetään, että SAK ja sen liitot ryhtyvät yksissä tuumin ja erikseen laadittavalla strategialla tihentämään miniyritysten luottohenkilöstöä.

Järjestö pyrkii myös kattavasti sopimuksiin, joilla liittojen edustajat pääsisivät työpaikoille avustamaan paikallisissa neuvotteluissa.

Paperi muistuttaa, että yrityksen ulkopuolisten ay-edustajien oikeus päästä työpaikoille perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan ja ILO:n sopimukseen nro 87.

Tulojousto palkkioista

Ay-jäsentensä ostovoimaa SAK lupaa kehittää mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tasaisesti.

Palkkoja koskevan sopimusjärjestelmän tulee kaikissa olosuhteissa olla sellainen, että se turvaa jokaisen jäsenen reaalisen palkkatason ja sen, että käytännön reaalipalkat nousevat myös niillä, joiden palkka on kirjapalkkoja korkeampi.

Sopimusturvaa vahvistaakseen SAK huolehtii myös ohje- ja taulukkopalkkojen suotuisasta kehityksestä.

Työvoimakustannukset järjestö aikoo edelleen mitoittaa kansantalouden tuottavuuden ja inflaation summan mukaan. Ala- ja yrityskohtaisen palkanmaksukyvyn erot ja suhdanteiden vaihtelu tulee ottaa huomioon kehittämällä palkitsemisjärjestelmiä ja henkilöstörahastoja. SAK toistaa jälleen vaatimuksensa saada palkitsemisen pelisäännöt työehtosopimuksiin.

Palkkausjärjestelmiä tulee SAK:n mukaan kehittää työn vaativuuden ja itse työnteon arvioinnin perustalle.

Kunnollisia työsuhteita

SAK tavoittelee toimeentulon turvaavia kokoaikaisia ja pysyviä työsuhteita. Työvoiman käyttöön järjestö haluaa oikeudenmukaiset periaatteet ja näkee roimasti kehitettävää myös vuokra- ja muissa epätyyppisissä töissä työskentelevien minimiehdoissa ja sosiaaliturvassa. Osa-aikaisille järjestö lupaa ajaa sitkeästi vähimmäistyöaikaa.

Jotta jokaiselle ay-jäsenelle kyettäisiin tarjoamaan mahdollisuus elinikäiseen oppiin, SAK pyrkii perustamaan valtakunnallisen koulutusvakuutusrahaston mahdollisesti työttömyysvakuutusrahaston rinnalle tai yhteyteen.

Järjestö lupaa huolehtia myös jäsentensä työssä jaksamisesta ja työkyvyn säilymisestä paitsi ennakoivin toimin myös laeilla ja sopimuksilla. Työssä yleisesti koettavien paineiden helpottamiseksi järjestössä on iduillaan sopimus työn ja vapaa-ajan tasapainottamisesta.

Koordinointia pitää hioa

Tulevaisuuden sopimusvaihtoehdoiksi paperi kirjaa kaikkiaan kahdeksan eri mallia.

Mukana ovat tutut tulopoliittinen, keskitetty, liitto- ja paikallinen sopimus. Harvinaisempina malleina esille otetaan myös keskusjärjestösuositus, koordinoitu liittokierros, konsernisopimukset ja Eurooppa-tason kontrahdit.

Varsinkin koordinoituun liittokierrokseen asiakirja paneutuu perusteellisesti, koska tämä malli on uutta SAK:lle ja sen toteutuksessa on tähän mennessä enimmäkseen epäonnistuttu.

Koordinoidun mallin toteutustavoiksi paperi kirjaa viisi vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa liitot neuvottelevat normaalisti ja keskusjärjestö koordinoi ja sopii varsinkin valtioon päin.

Toisessa, "laajapohjaisessa ryväsratkaisussa" tavoitteissaan läheiset liitot lyöttäytyvät yhteen yli keskusjärjestörajojenkin.

Kolmannessa, "kurkiaurassa" yksi tai jokunen liitto pyrkii yhdessä, ainakin samoilla palkkatavoitteilla auraamaan tietä muiden alojen sopimuksille.

Neljäs malli on sitten "sektorikohtainen", jossa liitot ryhmittyvät toimialoittain ja pelaavat tavoitteineen yhteen. SAK:lla ja sen neuvottelukunnilla on koordinaatiovastuuta, jos ryhmittymä ei ylitä keskusjärjestörajoja.

Viidennessä vaihtoehdossa, "neuvottelu-unionissa" liitot ovat sopineet pelkän koordinaation ylittävistä yhteisistä pelisäännöistä ja perustaneet neuvottelukartellin.