EU:n komission linjoilla hallitus on siinä, ettei se usko kansainvaelluksiin uusien jäsenten tulon yhteydessä. Koska laajentumiseen voi kuitenkin liittyä ennakoimattomia vaiheita, hallitus ei avaa Suomen portteja selälleen.

Hallituksen EU-ministeristö otti kantaa laajentumisen työmarkkinakysymyksiin komission viiden mallin pohjalta. Komission tekee jäsenvaltioiden vastauksista kevään mittaan oman esityksensä ja unionin tavoitteita jäsenkandidaattien kanssa käytäviin neuvotteluihin odotetaan vielä ennen lomia.

Komission ykkösmalli vastaa EU:n normaalia käytäntöä, eli että uusien jäsenmaiden työntekijät saavat heti hakeutua mieleiseensä maahan työntekoon.

Toisessakin mallissa vapaa liikkuminen on pääsääntö, kunhan se ei sotke työmarkkinoita. Jos sotkua jossain maassa, alueella tai alalla syntyy, portit voi panna säppiin jarrutuspykälän nojalla.

Kolmas malli määräisi liikkuvuuteen joustavat siirtymäajat. Niiden tavoitteena olisi varmistaa, että laajentuminen sujuu työmarkkinalohkolla hallitusti. Siirtymäaika lyhenisi sen mukaan, miten nopeasti uusi jäsenmaa saa työnorminsa ja taloutensa EU-kuntoon.

Neljännessä vaihtoehdossa otettaisiin käyttöön työluvan vaativat kiintiöt ammateittain, toimialoittain ja alueittain ja viidennessä käyttöön tulisivat selväsanaiset siirtymäajat ilman poikkeuksia.

Ennakkoon vaikuttaa siltä, että unioni valitsee neuvottelutavoitteensa jostain kakkos-kolmosmallin tienoilta. Neuvotteluissa on ratkottava myös työmuuttoa EU:sta hakijamaihin, väestösiirtymiä hakijoiden välillä, EU-alueen tuotannon lähtöä hakijoiden halvan työvoiman perään, palvelutarjonnan liikkumista jne.

SAK ja muut ay-keskusjärjestöt ovat liputtaneet suorasanaisesti joustavien siirtymäaikojen puolesta. Työnantajien TT:lle ja PT:lle mieluisinta olisi rajoittamaton liikkuvuus, mutta ainakin TT on valmis harkitsemaan myös jarrutuspykäliä, jos työmarkkinat ajautuvat turbulenssiin

Useiden yhtäpitävien tutkimusten perusteella laajentumisen työvoimaliike suuntautuisi 80-prosenttisesti Saksaan ja Itävaltaan.